VANHEMPAA KELPO LUKEMISTA

 Luettu:

80. Aarnio Aulis: KOSTIAN PAPPI §§§§

436 s. Wsoy 1992

Aanio (1937 . 2023) oli lakimies, professori ja kirjailija. 1700-luvun alussa Ison vihan aikana venäläiset miehittävät maan ja Kopernikus kehittää aurinkokeskeisen maailmanjärjestyksen. Siinä seassa Pälkäneen kirkkoherra Matias Ithalin (historiallinen henkilö) elää elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee. Sujuva ja inhimillinen teos.

81. Pohjolan-Pirhonen Ursula: TAMMIMÄEN NUORI ROUVA §§

252 s. Wsoy 1980

Tammimäki-sarjan kolmas teos. Muita en ole lukenut. Kartanoromantiikka ei ole kovin romanttista, mutta rapistuvat rakennukset ja mustasukkaisuuden pikkupirut piirtävät havisevan ajankuvan 1900-vuosisadan alkuajoilta.

82. Kukkonen Jussi: HÄNEN ASEVELJENSÄ VAIMO §§½

168 s. Karisto 1943

Välirauhan aikana vammautunut mies rakentaa uudelleen korvessa piilevää tuhottua kotitilaansa. Aseveli tulee yksikätistä miestä auttamaan. Yksikätisen miehen vaimon ja apulaisen välillä kipinät iskevät. Kukkonen ei sorru kiusallisuuksiin, hirsimökki tulee valmiiksi ja maailma vie apumiehen korpipolkua pitkin taivaanrannan taa.

***********************

Oleilemme vuoroviikoin Kannonkoskella ja Kuopiossa. Nyt on Kuopio-viikko. Kaupungissa saan yöt hyvin nukuttua, mökillä jalkojen kramppaus herättää jatkuvasti. Onko mökillä maasähköä? Pitääkö mokomaan sähköön uskoa. Lääkärit kallistuvat kait jo luulosairauteen. 

 

Matkalla

 Käynnit vuoropäivin Alajärvellä, Kivijärvellä ja Saarijärvellä.

Saarijärven kierrätyskeskuksesta ostimme yhden puuttuvan Sapon: 430:  Kanger:  Laula kuin lintu. Myös ostimme neljä Mankellin Wallanderia. Loistokuntoiset vuoden 2005 painokset. Lisäksi yksi kokooma-CD.

******************

Kivijärvi

Syntymäkuntani Kivijärven kirkko on harvoin auki yleisölle. Nyt kuitenkin, kun torilla oli Kukko-markkinat, kirkkoon pääsi sisälle. Torilla oli 500 ihmistä, kirkossa me kaksi ja opas. 

Muistan vaivaisukon sijainneen aikoinaan ulkona oven vieressä. Nyt se kuitenkin on siirretty sisätiloihin.

*********************************************

Alajärvi

Alajärven kirkko on pyhitetty enkeli Gabrielille. Kuvassa Hannes Autereen aikanaan saarnastuolin reunustaa koristanut hellyttävä Gabriel, vieressään neitsyt Maria.

On kirkossa myös ortodoksinen Gabriel-ikoni, jonka alkuperästä Alajärven opas ei tiennyt mitään. 

MEHILÄISSAAPAS

Luettu:

 

77. Kukkonen Jussi: KUN SUMUVERHOT VÄISTYVÄT §§§

307 s. Karisto 1948

Talvisodan päätyttyä sotilaat jatkavat koulunkäyntiä ja valmistuvat ylioppilaiksi muita vanhempina. Sotatraumat ja vammautumiset haittaavat elämää mutta eteenpäin mennään. Valkoinen lakki ja Einin hali kruunaavat sopeutumisen. Lopun intomielinen paatos tuntuu nykylukijasta oudolta, mutta mielenkiinto säilyy. Aikansa tuote.(Olin neljävuotias, kun teos ilmestyi.)

78. Grisham John: KUTSU §§½

308 s. Wsoy 2002 ((Jorma-Veikko Sappinen)

Suuri kasa setelirahaa kuolleen miehen kaapissa. Kas kummaa. Ja vitkuttelua niin, että kiinnostus lopahtaa ennen suurta (ja epäuskottavaa) loppunousua.

 

79. Kukkonen Jussi: SEIKKAILUJEN KAUTTA IHMEMAAHAN §§§

178 s. Karisto 1951

Leppoisa nuortenkirja. Reipas Matti palvelee laivalla konepuolella. Ilona toimii rikkaan amerikkalaisrouvan seuraneitinä. Laiva haaksirikkoutuu, Matti ja Ilona pelastautuvat Etelämeren saarelle jossa onni asustaa. - Pelkäsin aluksi, että ihmemaa on Amerikka. Huh.

***************

Rantamökillä yritin heittää terassilta vanhat rikkinäiset saappaat menemään, mutta varrensuustapa pölähti mehiläisjoukko moittimaan minua moisesta toiminnasta. Joten saapas saa jäädä rauhoitettuna paikalleen. Ei maailmassa liikaa mehiläisiä ole. Meitä häiritsemättä veijarit pesäänsä sateensuojassa rakentelevat, toivottavasti saavat runsaasti jälkeläisiä. Tarkempi lajitunnistus on tekemättä.

Huomenna Alajärvelle.

RUUMIIN JA SIELUN RAVINTOA

 

Varkaus on ihan kiva paikka. Se on melko lähellä Kuopiota, siellä on erinomainen ruokapaikka eikä kahvihuoneessakaan ole valittamista. Kirjastossa on iso kirjojenvaihtohylly ja lisäksi on muutama kirpputori ja yksi iso kierrätyskeskus.

Tämän päivän saalis koostuu kirjoista, tauluista, levyistä ja puserosta. Hankinnoille tuli hintaa yhteensä noin viisi euroa. Taulutkin maksoivat 50 senttiä kappale.

Ruokana Kaks´Ruusussa oli paistettuja muikkuja. Söin pelkästään niitä enkä riimikanaan koskenut. Moneen vuoteen ei meillä ole ollut verkot vedessä, eikä tule olemaankaan. Venekin on nurinpäin maalla. Olkoon.

Ruokailun jälkeen kävimme tiekirkossa. Vammalan ev. lut, kirkossa on komea koko takaseinän peittävä fresko-alttaritaulu, jonka on maalannut Lennart Segerstråle.

Kotiin ajoimme osittain rankkasateessa.

Kirjat: Uusi Kotipiirin Kirja I vuodelta 1930, alaotsikkona Yläkansakoulun lukukirja. (Yläkansakoulu tarkoitti aikoinaan kansakoulun luokkia kolmannesta ylöspäin). 

Lisäksi ostin Aulis Aarnion teoksen Kostian pappi vuodelta 1992. Tri Aarnio ei ollut pilipalimies.

Ja vielä osui kouraan Vilho Helasen Valvova silmä, 2.p 1953. Toki minulla se jossain ennestään on.

PERHOSSA JA ANDEILLA

 

Perho on aivan viehättävä kunta, jossa n. 2500 asukasta. Joimme kahvit ihan viihtyisässä huoltoaseman kahviossa. Siitä yritimme kirpputorille, jonka piti olla auki mutta joka oli kiinni, sitten suuntasimme kierrätyskeskukseen, jota emme löytäneet ja vihdoin kävelimme reitin Perhojoen viertä, edes takaisin välillä puolta vaihtaen.

Matkalla on mm. tämä patsas, jonka paikalliset leijonat ovat kunnalle lahjoittaneet.

Soma kirkko seisoo kummulla, on se tuolla vaikka kuuset suurimmalta osin sen peittävät.

Kellotapulin takana seisoo vaivaisakka, jonka rinta-aukkoon ropomme pistimme.

Sisätiloilta kirkko on rauhallinen hillittyine väreineen. Keskellä salia seisovat urut, jotka kuulemma eivät olisi parvelle mahtuneet.

Vielä kävimme paikan ainoassa ruokalassa syömässä mitäänsanomattomat hampurilaisateriat ja ajoimme mökille.

Eilen kävimme Karstulassa ja mukaan lähti kirpputorilta neljä oikeanmallista teekuppia.

******************

Ja luettukin on:

76. Hirvonen Kaarlo: KONDORIT TIETÄVÄT KUOLEMAA §§½

219 s. Kansankirja 1945

Hirvonen toimi lähinnä Kreikan historian tutkijana, mutta kirjoitteli myös viihdettä. Tämä Etelä-Amerikan Andeille sijoittuva seikkailukertomus on ihan kelpo tarina – jonka loppu ikävä kyllä läpsähtää kuin lehmän lanta ahon laitaan.