KRONIKOITA SUONENJOELTA

Suonenjoella kiersimme muutaman kirpputorin. Osin kuusi teosta.

Idhunin kronikat piti ostaa, kun ne uuden vertaisina tyrkyttäytyivät minulle kahden euron kappalehintaan. Kulmanurkkateos on Hannes Heikkisen (1892 - 1940) ainoa kaunokirjallinen teos, vuodelta 1921: Elon leikkiä ja taistelua. Kertomuksia. Yläoikealla on  Hella Vuolijoen teos hänen opiskelustaan Tartossa.

Suonenjoella joimme kelpo kahvit Mestarikulmassa, mutta syömään palasimme kotiin Kuopioon. Suonenjoki ei tunnu olevan vireä kaupunki.

TAKAMAAILMAA JA MAATUSKOITA

 Ostimme kahdeksalla eurolla taulun.

Voi tietenkin kysyä, miksi hankimme tällaisena aikana selvästi venäjävaikutteisen vedoksen, Takana näkyvät ortodoksikirkot, ja etualan naiset ovat maatuskoita. Mutta taulu on jotenkin riemukas, joten sovitaan, ettei sillä ole mitään tekemistä Putinin tai Kirillin kanssa. Olkoon siis kulumassa tsaari Aleksanteri toisen aika 1800-luvulla.  - Hieman tulevat mieleen Alarieston mainiot maalaukset.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Ostin Finlandia kirjalta teoksen, jossa pitäisi olla scifiä, fantasiaa ainakin. Teos vuodelta 1929. Valitettavasti kirjassa ei ole kansipapereita.

MITÄTÖNTÄ ROSKAA?

 

Savon Sanomissa oli juttu vanhoista kirjoista ja kirjastoista. Käskettiin arvioittaa aina jäämistön kirjat asiantuntijoilla. Ja totta löpisi Finlandia kirjan mies: ”Usein halvan näköinen omakustannusläpyskä on hyllyn arvokkain teos.” Muutamalle kirjalle annettiin arvo, heiluivat kaikki alle satasessa. Mietiskelin, mikä lie arvokkain kirja hyllyssäni. Löytyy Waltarin Sinuhen ensipainos, Danten Jumalainen näytelmä 4.p, Korpin (Mika Waltari) Kuolleen silmät (Josta Finlandia pyytää yli 2000 euroa, on tekijän omistus) ja useita kirjoja, joista ei google löydä mitään tarjontaa. Toisaalta jotkut omasta mielestä arvokkaat kotimaiset scifit ovat nyt viiden euron kamaa.

Lukemisia lapsille

Elävästä kaupasta ostin Topeliuksen Lukemisia lapsille-kokoelman ensimmäisen osan.

Tähän sisältyvät alkuperäiset kirjat 1-4. Ennestään minulla oli jo toinenkin osa.

Ja tässä ovat neljä viimeistä kirjaa.  On minulla toki neljä ensimmäistä yksittäisinäkin teoksina, mutta nekin ovat näköispainoksia. Lisäksi omistan puolitoista metriä koottuja teoksia ja esim. viehättävän opuksen Ljungarsin taru, vuodelta 1897.

Topelius Z.: LJUNGARSIN TARU §§§§

372 s. Edlund 1897 (Helmi Setälä)

Mainio kertomus, joka on kait suunnattu lapsille, vaikkakin välillä historialliset kohdat lienevät pienille pitkäveteisiä. Teos pääsee kirkkaasti scifi-fantasiahyllyyn, mukana on eräänlainen valkoinen aave koko kertomuksen ajan. Käännös on loistelias, onhan kääntäjä mm. E.N. Setälän ensimmäinen vaimo, Aino Kallaksen sisar ja Krohnien sukua. 

Vielä hyllystä löytyvät Maamme-kirja, 14. painos vuodelta 1897 ja Luonnonkirja, 16. painos vuodelta 1929.

******

YRITELMÄ SUOMEKSI KIRJOITETUN SCIFIN (ENNEN 2000) ARVIOIVAKSI LISTAKSI

 

SUOMEKSI KIRJOITETTU TIETEISKIRJALLISUUS ENNEN VUOTTA 2000

 

Aarniaho V.: VENUS-TÄHDEN MUUKALAINEN §§§

222 s. Valistus 1947 

Nyt siirrytään Venus-planeetalle sielunsiirron avulla. Venuksella elää ihmisen muotoinen rotu viidakko-olosuhteissa. On huuhoja ja on jättiläiskäärmeitä, ja onpa ihanainen impikin, Thela Mund. Insinööri Salo viettää muutaman kuukauden paikkaan tutustumassa, sitten sielunsiirto tuo hänet takaisin maahan. Tilalla pyörähti maassa venuslainen Moore, josta ei juurikaan kerrota. 

 

 

Ahonen Erkki: PAIKKA NIMELTÄ PLASTON §§§

205 s. Gummerus 1968 

Kirjailija kuljettaa päähenkilönsä suolta löytyvällä avaruuslaivalla planeetalle, jonka asukkaat ovat degeneroituneet alhaiselle tasolle. Aikanaan käynttin saatettu koneisto pitää homman pyörimässä vuosisadasta toiseen. Ahonen kuvaa kyllästymiseen asti omia mielipiteitään ihmiskunnasta, sen elämästä ja tulevaisuudesta. Kaikki kiteytynee lopussa olevaan lauseeseen: Maata ei pidä mennä niin kauan kuin kaljaa kestää (s. 200).

 

Ahonen Erkki: SYVÄ MATKA   §§§§

160 s. Gummerus 1976 

Takakannen mukaan ollaan avaruusmatkalla. No, käsitin, että matka tehdään mielen syvyyksiin, mahdollisesti ei liikuta minnekään. Mitään helppoa tajuttavaa teksti ei ole. 

 

Ahonen Erkki: TIETOKONELAPSI §§§§

150 s. Gummerus 1972 

Kyborgista tässä on kysymys. Menehtyneen naisen sikiöstä irrotetaan aivomassa ja liitetään ulkoisiin piuhoihin. Tarkoitus on estää sisäerityksen vaikutus ajatteluun. Tekele kehittyy, oppii tajuamaan ja yhdistetään tiedostojen avulla maailmaan. Pyrkii myös vaikuttamaan maailman menoon. Osaa keskustella ns. hoitajansa kanssa. Valitettavasti keskustelut ovat Ahoselle tyypillisesti hankalia ymmärtää. Lukijassa siis vika.

 

 

Airola Väinö: KEKSIJÄN VOITTO §§½

223 s. Wsoy 1922

Suomalaismies Penttilä keksii kunnon kuivapariston ja maailma sähköautoistuu. Lisäksi mies kehittää langattoman puhelimen eli kännykän tukiasemineen. Lopussa Put.. ei kun Belyi alkaa ryppyillä Venäjällä ja Penttilä kehittää sähkölentokonelaivueen, joka tuhoaa Eurooppaan vyöryvät miehitysjoukot. Melko kekseliästä, kirjan kirjoittamisesta on yli 100 vuotta kulunut. Eikä sähköautoakkuongelmaa ole vieläkään täysin ratkaistu. Ikävänä sivujuonteena kirjoittaja tuntuu olleen juutalaisasiassa kansallissosialismiin kallellaan.

 

 

Arjatsalo Arvi: AVARUUDEN KULKURI §§§

111 s. Otava 1983 

Tämä lastenkirjapa oli ihan oikeaa tieteiskirjallisuutta. Vuonna 1972 Pioneer 10 laukaisiin avaruuteen, mukanaan kullattu laatta, joka kertoo ihmiskunnasta. Nyt kirjassa saapuu vastauksena pienoisluotain päähenkilölasten radioamatöörikutsun innoittamana kotinurkan taakse. Mitä viestissä kerrotaan, sitä ei vielä saada selville. 

 

Arras Reino: SEIKKAILU MEREN POHJALLA §§

217 s. Kansankirja 1948 

Nimimerkin takana Kaarlo Nuorvala, joka mm. toimitti hetken kansallissosialista lehteä Suomessa.. Olipa myös tekemisissä elokuvan kanssa, näytellen ja käsikirjoittaen. Jussi-patsaskin löytyy kaapista. Tämä nuortenkirja pelaa selvästi lasten ehdoilla, siinä onnistuen. Mitään järkeä ei seikkailuissa ole. 

 

Arti V.: ETELÄMEREN SALAISUUS §§

145 s. E. Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike 1945 

Uskomattomia seikkailuja epäuskottavien tapahtumien kera. Asuttu suuri pikkuplaneetta putoaa Etelämereen, eikä tuota Maapallolla huomaa juuri kukaan. Ja pikkuplaneetan asukkaat sen kuin olla porskuttavat, Vieraat ovat koverrelleet elämänsä pallon sisään. Erilaisia olentoja siellä vipeltää ja kertoja, japanilainen Hokurai, osaa ajatustenlukijaolion kautta keskustella vieraiden kanssa. Kehnosti muukalaisille käy, eikä sankarikaan enää tapaa rakkaintaan. Mutta miksi japanilainen päähenkilö? 

 

Arti V.: KUUNFILMAAJA §§

127 s. Paletti 1948  

Lapsuudesta muistan kertomuksen Pitkä hyppy. Maapallon läpi kulkee reikä, johon kertoja putoaa ja nousee toisella puolen kiipeämällä pinnalle. Nyt lukien jutussa Seikkailu Intiassa on muutama hämmästyttävästi samanhenkinen kohta kuin Atorox-novellissani Perinne. Niminovelli Kuunfilmaaja lähettää 1985 aluksen maan kiertoradalle kuvaamaan kuuta, jossa on asutusta ja elämää kaikenlaista. Huonosti käy lentäjälle ja alukselle. Kansi Ami Hauhion. Sisälläkin on kuvitusta, mutta kuvittajan nimeä ei kerrota.

 

Barne Oswald: KUUN KAIVOKSET §§

148 s. Kustannustalo 1957

Heporaudan pojat ovat kirjoittaneet oikein kuvitetun kuuseikkailun. Kuusta löytyy vieraan planeetan asukkaiden kaivostoimintaa. Alukset räjähtelevät ja suru on jo puserossa. Ennen tukehtumiskuolemaa muukalaiset sentään kuljettavat lentävällä lautasellaan pari henkiinjäänyttä maan ihmistä - joukossa tri Korpisuo - takaisin maahan. 

 

Eklund Ole: SEIKKAILUJA MIKROBIEN MAAILMASSA §§

125 s. Aura 1946 (Elias Saarinen) 

Suomenruotsalaisen tiedemiehen yleistajuistava teos lapsille. Nimi on käännetty väärin, ei tässä seikkailla mikrobien vaan mikromaailmassa. Käpyjä kääntelemällä pojat pienentävät ja suurentavat itseään ja kokevat monenlaista ihmeellistä luonnossa. 

 

Engström T. A.: AVARUUSPALLO §§

159 s. Taikajousi 1969 2.p 

Takasivulla: "..sekoitus seikkailuhenkeä ja todellista tietoa." Tieto on trump-luokkaa (ei päätä eikä häntää), mutta seikkailuhenkeä löytyy. Avaruuspallolla kuljeskellaan, pohditaan kehnosti aineen saloja ja tavataan älyllisiä fiksuja olentoja. Eipähän sodita, josta tuo toinen täplä. 

 

 Engström T. A.: AVARUUSPALLON PALUU §§

160 s. Taikajousi 1972 

Fysiikka on pielessä ylivalonnopeuksineen ja palloa kuljettavine radioaaltoineen. Kaitpa tämä lapsosille on ollut jännittävää luettavaa. Salskeilla liki alastomilla nuorukaisvartaloilla on sijansa tekstissä. Loppuun tekijä on jättänyt varan jatko-osille, joita ei kuitenkaan tullut.

 

Goldberg Kaarina: RÄMÄPÄINEN ROBOTTI §§

125 s. Otava 1995

Villitön robotti nimeltä Ruponen omaa hyvän terässydämen, lopettaa virolaisen tytön kokeman koulukiusaamisen ja on lämpimästi erilaisuuden asialla. Mutta satumaisuus puuttuu.

 

 

Halli H. R.: MUSTA TOHTORI §½

165 s. Ahjo 1920 

Tohtorin vaimo pettää miestänsä ja tohtori kiivastuu. Laboratorioissaan hän kehittää voiteen, jota sivelemällä saa sieluhermostot liittymään toisiinsa. Niinpä petetty voitelee ja kostaa sinne tänne ja lopuksi kuukahtaa itsekin. En aivan vakuuttunut jutusta ja pidättäydyn jatkossakin Aqualanissa.

Halli H. R (Rikhard Ruth).: NELJÄNNEN ULOTTUVAISUUDEN MIES §§

203 s. Otava 1919 

Alkupuoli on hyvinkin kiintoisaa luettavaa. Seinien läpi kulkeva, haavoittumaton mies komentelee muut ihmiset kilteiksi. Kun homma laajenee koko maailmaa koskevaksi, sotaa käydään liian kanssa. Päähenkilö Tuomas Persson on valistunut itsevaltias, jonka kohtaloksi lopulta koittaa rakkaus. Niinpä pääsevät sotaherrat taas vapaasti uljaita tappohommiaan tekemään. 

 

Halli H.R: VIIDES JA VIIMEINEN UHRI §§§

265 s. Karisto 1942 

Lähinnä poliisiromaani, jossa tieteispuolelle teoksen painaa murhatapa – keino murhata ihminen keskeyttämällä hänen ”elintoimintansa” tietynlaisella eristämisellä. Poliisi on letkeä tyyppi ja eräänlainen keksijä Kosmos Killinen veikeä kylähullu. Ei Kosmos ketään tapa, vaan tohtori Mauro. Syy jäi minulle epäselväksi, ellei sitten tappanut kokeilumielessä. 

 

Halli H.R.: VIIMEISELLÄ HETKELLÄ §§

335 s. Karisto 1922 

Maapallo kuumenee. Kirjan mukaan syynä suistuminen kohti aurinkoa, saman taitaa tehdä ilmastonmuutoskin. Menin sekaisin nimissä jotka muistuttivat liikaa toisiaan. Enkä pysynyt mukana tapahtumissakaan. Tämä ei siis ole vanhusten teos. Maapallon loppuhan tästä kaikesta vöyhkämisestä seurasi.

 

Harju Antero: TAVOITTEENA MARS §§

141 s. Otava 1965 

Kuivahko nuortenkirja, jossa kansainväliset tiedemiehet keskustelevat kuin alokkaat vanhassa sotilasfarssissa. Yksikään suomalainen ei toki ole Marsin-matkalle mukaan päässyt. Kirja loppuu siihen, mistä sen pitäisi alkaa. Jatko-osia ei ole kuitenkaan ilmestynyt. 

 

Harju Antero: XARDONIA-SAARISTON SALAISUUS §§§

239 s. Otava 1955 

Seikkailujen maailma-sarjan mainio nuortenkirja. Tyynellä valtamerellä on Maapallon älymystön salattu tutkimussaaristo, jossa elämä luistaa mallikkaasti. Kari joutuu haaksirikossa saarille, kunnostautuu siellä ja pääsee kansalaiseksi. Avaruushissiäkin käytetään, tosin ei kerrota, miten 5 km:n korkeudessa oleva tutkimusasema pysyy ilmassa. Kari toimii neuvokkaasti muiden poikien kera tulivuorenpurkauksen aikana ja pääsee palkinnoksi tutustumaan Antarktiksella olevaan jääasemaan. Sieltäpä lennähtävät vielä Kuuhunkin, jossa tapahtuu lisää seikkailuja. Kirjan viimeiset osat ovat varovaista psykosofista, ei uskonnollista, paatosta.  .

 

Harjulehto Seppo: AVARUUSLENTÄJÄN ARVOITUS §

128 s. Otava 1987 

Suomalaispoika joutuu tulvaan, pelastautuu lautalle jolla myös amerikkalainen avaruuslentäjä. Lentäjä kertoo matkastaan kuuhun ja olennoista ja rakennelmista, joita hän siellä näki. Koska tiedot ovat salaisia, turvamiehet ottavat lentäjää kiinni. Poika karkaa ja palaa kotiinsa. Typerä juttu, ainakin vanhukselle. 

 

 Harjulehto Seppo: MARSIN SALAISUUS §§

140 s. Otava 1974 

Marsiin matkataan. Fysiikka on melko oikein. Paikalla tavataan vanha kulttuuri, joka toimii ylemmissä ulottuvuuksissa. Maapallon sodat loppuvat, kun ulkoulottuvuusveijarit aikaansaavat sen, että maapallon aseet muuttuvat savivelliksi. Kannatettava ajatus.

 

Heporauta Elsa: SEERITIN RAKKAUDENTIE §§§½

340 s. Karisto 1946 

Erittäin outo ja vaikeasti luokiteltava (ja pisteytettävä) teos. Nimi johtaa harhaan, ei tämä mikään rakkausromaani ole. Fysiikka ei ole oikeaa - planeetalta toiselle lennetään vehkeillä, joita suomalainen mies hetkessä takapihan vajassa valmistaa. Yliaistillisia kykyjä tavataan, ja Seerit neito (sic) lentelee siivillään. Kirjallisesti teos on ehyt ja kevyesti luettava. Mielenkiintoinen lukukokemus.

 

 

Hirvas Harri: MARSIN MIES AMERIKASSA §§

151 s. Valistus 1960 

Huumehommia roistot Amerikassa hoitelevat. Marsilaisten olosuhteet huononevat ja pitäisi päästä Maahan. Terek Tan porhaltaa lautasellaan paikalle. Roistot himoitsevat härveliä helpottamaan roistohommiaan. Larry Laskos Ilonan avustamana saa rosvot kiipeliin. Tanin isäukko suurella sotatalriikillaan tulee poikansa pelastamaan, tuhoaapa samalla suuren konnalaumankin. Marsilaiset poistuvat mutta lupaavat palata. No, ei ole vielä näkynyt. 

 

Hirvas Harri: MAAILMANKELLO LYÖ 12 §§§

201 s. Karisto 1951 

Dystopiakertomus, jonka alusta mieleen tuli jopa McCarthyn Tie. No, on tämä lapsellisempi, vaikka onkin aikuisille kirjoitettu. Ihmiskunta käy atomisodan, muutamat jäävät henkiin ja yrittävät aloittaa uudelleen tyhjästä. Pahat jengit sortavat normaalielämään pyrkiviä. Lisäksi mutatoituneet valtavat kärpäset narskivat hampaillaan (!!) ihmisiä hengiltä ja pistelevät suihinsa. McGarthyn Tie päättyy meren rannalle, tässäpä noustaan ennen testaamattomaan rakettiin ja hurautetaan sattumalta Venukseen. Venus tuntuu olevan viehko paikka. 

 

 

 Huhtala Pentti J.: JUPITERIN VALLOITTAJAT §½

200 s. Gummerus 1957 

Mitään järkeä ei teoksen peruslähtökohdissa ole. Kaasuplaneetta Jupiterilla ei ole pintaa, jolle tupansa rakentaisi. Pojat pääsevät kuumatkalle, mutta mennessä tapahtuu onnettomuus, ja pojat joutuvat erillisosastossa avaruuteen hukkatielle. Jupiterilaiset pelastavat heidät. Jupiterissa pojat taas pelastavat koko planeetan hurjien venuslaisten hyökkäykseltä. Planeettamatkat tehdään hujauksessa ja onnellisesti päästään takaisin Maahan, vaikka Kallea jäikin tummasilmätyttö nimeltä Seitsemänkymmentäkuusi kaipaamaan. 

 

lmari Osmo: KADONNEET KUUSSA §§

160 s. Wsoy 1957 NTK 98 

Valtava vastustaja on salaa koverrellut Intiaan piiloimperiumin. Urheat pojat sotkeentuvat kiemuroihin ja käyvät välillä Kuussa asti. Lopussa soditaan raskailla aseilla, joista osa käyttää tuntemattomia värähdyksiä. Liikaa väkivaltaa, etenkin lastenkirjaan. 

 

Ilmari Osmo: PLANEETTA LOGOS §§

158 s. Wsoy 1959 NTK122 

Kapteeni Martti Jyry haaksirikkoutuu Logos-planeetalle. Paikalla on 40000 vuotta vallinnut rasistinen järjestelmä, vähemmistö orjuuttaa enemmistöä ja johdossa on 12 viisasta. Marttipa lopettaa orjuuden, lakkauttaa rasismin ja palauttaa demokratian. Siinä monille maille maapallolla mallia. No, ajatushan on hyvä. 

 

Ilmari Osmo: SIRIUKSEN LÄHETTILÄS §§

154 s. Wsoy 1958 NTK 112 

Kaksi parikymppistä pojankoltiaista seikkailee Venuksessa ja Maapallolla. Sisiukselta saapuu metallipallo, paikallinen osaäly, joka auttaa nuorukaisia. Maassa syttyy kapina, koltiaiset painuvat paikalle ja älykuulansa avulla nujertavat kapinalliset. Suurin osa teoksesta on pahinta mahdollista sodankäyntiä. Lopuksi viimeisillä voimillaan kuula antaa nuorukaisille elämänohjeita, vaikkakin toteaa, ettei Maan asukkaille voi viisautta siirtää heidän alhaisen kehitysasteensa tähden. No, tuo on totta. 

 

Ilmari Osmo: UHKA AVARUUDESTA §§§

148 s. Wsoy 1956 NTK 84 

Takakannen mukaan 9 – 14-vuotiaille. No, ehkä aikanaan. Pahikset ovat tekemässä maailmanvalloitusta avaruussaarensa avulla, ja suomalaiset pojat ja heidän tiedemies-sukulaisensa estävät aikeet. Onpa mukana hyviksienkin armeija. Reipasta menoa, jota vanhuskin seurasi ihan mielellään. (Lapseksi tulossa?) 

 

Isomäki Risto: GILGAMESIN TAPPIO §§§§§

313 s. Kirjayhtymä 1994

Kaikkihan ihmisen pitää tuhota, mikä estää hetkellisen rikastumisen. Eikä seurauksista välitetä. Tästä on kysymys, ja reippaan juonen kanssa sanoma menee perille. Toki rakastellaankin ja maailmankaikkeudessa vaellellaan eikä elämästä avaruudessa ole puutetta. Lopuksi piipahdetaan maailmanlopun tietämillä kurkistamassa suurempaa älyä. Tosin tämän hetken tietojen mukaan maailmankaikkeus ei ala koskaan supistua.

 

Isomäki Risto: KRISTALLIRUUSU §§§§

184 s. Kirjayhtymä 1991

Rehellistä tieteiskirjallisuutta, myöhempien Isomäen teosten opettavuus on vasta alkeissaan. Liki 20 vuodessa tiede on astunut pitkiä askeleita eteenpäin. Maailmankaikkeuden ikä nykytietämyksen mukaan on toinen kuin kirjassa. Muuten kaikki tuntuisi pitävän paikkansa. Vetävää lukemista. 

 

Isomäki Risto: PIMEÄN PILVEN RITARIT §§§§

335 s. Kirjayhtymä 1997 

Mainio tieteisromaani, jossa kuljetaan avaruudessa, tutkitaan outoja salaisuuksia ja tavataan vieraan älyn jäänteitä niin komeettapilvestä kuin maapalloltakion. Lempi leiskahtelee ja masennuspäissään viskiä kitataan.

 

Jyläskoski Into: MARSIN RADIOLENTÄJÄT §§§

163 s. Valistus 1955 

Lentävät lautaset sieppaavat kolme nuorta ihmistä Himalajalla sijaitsevaan tukikohtaansa. Heidät koulutetaan ryöstämään laivoista tavarat ja raaka-aineet. Heikot marsilaiset teettävät maaorjillaan raskaat työt ja valvovat itse toimintoja radiotykeillään. Lopulta nuoret onnistuvat pakenemaan ihmisten pariin. Ehkä heitä ei uskota, niin pitkälle kertomus ei yllä. Ihme kumma, näillä eväillä on aikaansaatu ihan reipas kertomus.

  

Kalma Lauri: MAAPALLON YMPÄRI LENTOKONEELLA §§½

224 s. Karisto 1920

Kolme miestä ja yksi naissalamatkustaja lentävät Suomi-lentokoneella Maapallon ympäri. Komea on kone, siinä on mm. avoyläkansi ja monta huonetta. Kateelliset muunmaalaiset yrittävät estää matkan onnistumisen. Tavataan mm. 1500-luvulta asti eristyksessä ollut maailma, muutama ihmissyöjä ja tappeluja jos jonkinlaisia. Kiertomatka onnistuu. (Välillä Kalma sortuu selvittämään omaa   maailmankuvaansa, joka ei ole valoisa.) Valitettavasti kirjailijan rohkeus loppuu viimeisellä sivulla ja hän vihjaa, ettei matkaa muka tapahtunut. Silti fantasiakaappikamaa.

 

Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): PETSAMON RATA §§

182 s. Kirja 1921 

Rovaniemeltä Petsamoon tehdään yksikiskorata sähköjunille. Korkeaisänmaallinen tunnelma vallitsee. Liikemiehet rakentavat radan hyvää hyvyyttään ja lahjoittavat sen lopuksi valtiolle. Suotta odotin juonessa jonkinlaista käännettä, ellei sellaiseksi lasketa myrskyä ja työläisten lakkoilua. Rakkauttakin yritetään kuvata tökerösti. Niteen kansikuvan yksiraideradan sähköveturi näyttää Ukko-Pekalta savupiipputupruineen kaikkineen (U-P rakennettiin tosin vasta 1937).

 

Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): SUUR-ISÄNMAA §§

433 s. Kirja 1918 

Venäjä ja Englanti kukistetaan sotimalla, suomalaisten valttina kotimaassa keksitty metalli, joka on kevyttä ja kestävää. Tarina kulkee menneessä, nykyajassa (siis 1918) ja tulevassa, eli 1940-luvulla. Saksan kanssa ollaan mainiota pataa ja Suomella on kuningas. Rajat on vedetty laajalle ja sukulaiskansat vapautettu ryssän ikeestä. Kirjallista taitoa Karalla on, mutta suursuomiaate mättää pahemman kerran.

 

Kara Jalmari: MYKKÄ PAHOLAINEN §§½

179 s. Otava 1916 

Äärioikeistolainen jääkärikapteeni Kara kirjoitti myös salanimellä Kapteeni Teräs kaksi scifiä: Suur-isänmaa ja Petsamon rata. Mykkä paholainen sisältää 7 novellia, joissa on kauhua, scifiä ja fantasiaa. Sotahekumointikirjoihin verrattuna nämä ovat hyvinkin kelvollista luettavaa. Tosin nimikertomus paholaisineen on tökerön epämoraalinen.

 

Kare Erkka: LENTÄVÄN LAUTASEN ARVOITUS §§

105 s. Gummerus 1950 

Lentäviä lautasia nähdään Helsingissä ja Meksikossa. Suomalainen tutkija lähtee Meksikoon, sukulaispoika livahtaa mukaan ja vieraalla maalla selviää, että marsilaiset ovat tulleet varoittamaan ja opastamaan maapallolaisia. Tapahtuu rauhaanpakotus. No, kaunis ajatus sinänsä. 

 

Kare Sauli: TAISTELU AVARUUSRAKETISTA §§

215 s. Valistus 1963  Seikkailusarja 22

Varmaan poikalapsille vetävää lukemista. Logiikasta ei tosin ole tietoakaan, pojat heiluvat aseiden kanssa, sotilaat ammuskelevat, sukellusveneet vehtaavat, saarelle on laskuvarjon avulla pudonnut avaruuslaite. Eipä käy selville, ketkä raketista loppujen lopuksi taistelevat, ja miksi. 

 

 

Karhumies R.A.: KUUSI KADONNUTTA PÄIVÄÄ §§§

149 s. Valistus 1968 

Bärmanin pariskunta on kehitellyt ihan mukavan nuorten scifin, jossa ei sotaan heittäydytä, vaikka marsilaisten kanssa puuhaillaan. Lentävät lautaset tulevat selvitetyiksi, ja lopuksi Kalevin muisti pyyhitään tyhjäksi. Siksi päivät katosivat ja kotiväki oli huolissaan.

 

Karikko Ahti: TEHTÄVÄ ETELÄMANTEREELLA §

139 s. Otava 1960

Paljon on tietoa Etelämantereelta ja reippaat pojat seikkailevat lentolautasella. Mikäs muuten, mutta kun konekiväärit ja muut sota-aseet ovat ratkaisevia tilanteen ratkaisemisessa, ei minulta pisteitä tipu. Lisäksi vielä upottavat mereen lukuisat ohjukset ydinkärkineen muka olemattomiin. 

 

Karila Olli: KULTAKUNINGAS §§§

215 s. Satakunnan kirjateollisuus 1926 

 

”Seikkailuromaani”, aikuisille kirjoitettu puolipoliittinen irvailu niin kapitalismista kuin kommunismistakin. EU:han tässä syntyy, tosin heti nimellä Euroopan Yhdysvallat. Amerikan porvari Business omistaa kaiken (Trump?) ja hallitsee maailmaa. Tohtori Isonen ryhtyy pistämään hanttiin. Siihen tarvitaan rahaa, joten mies kehittää kullantekolaitteen, joka tosin ei tee kultaa alkemistien lailla vaan siilaa sitä merivedestä salaperäisestä aineesta tehdyillä troolisuppiloilla. Ajatus sinänsä on oikea, mutta tarvittavat merivesimäärät olisivat aivan toista luokkaa kuin tässä teoksessa. 

Jonkinlainen selvyys maailman ongelmiin saadaan Etelämeren pienellä saarella.  

 

 Karila Olli: PELASTUS §§

289 s. Karisto 1926

Sukelluspukuja ja vedenalaishengityskoneita tässä keksitään, joten fantasiahyllyyn tämä joutaa peräti scifinä. Itänaapuri hyökkää (kts, julkaisuvuosi) ja huimissa sotataistoissa luutnantti Lahtinen kunnostautuu keksintöineen niin, että on kohta everstiluutnantti. Teinipojan elkein ujosti kosii sankari loppusivuilla ja köyhtynyt tiilitehtailijan tytär suo hänelle lempensä.

Karimo Aarno: KOHTALON KOLMAS HETKI §

382 s. Wsoy 1935 2.p 

Alaotsikko Suomen ja Venäjän sota 1967 – 68. Suomalaiset ovat rakennelleet komeita ilmasukellusaluksia ja paljon muitakin erinomaisia teurastuslaitteita, joilla käydään moraaleista piittaamatonta sotaa. Tämän sodan toki suomalaiset voittavat, ja satakielten laulaessa soutelevat sankari Kajava nuorikkoineen saareen kutemaan. Ehkä ällöttävin koskaan läpiharppomani teos.

 

Karma Johannes: MAAILMAN LOPPU §§

356 s. Wsoy 1921 

K. N. Rauhala on nimimerkin takana. Mies oli fil. kand. ja osuustoiminta- ja sanomalehtimies. Luulin, että tämä on uskovaista lopun aikaa, mutta ei sentään. Alkupuoli on jopa mainiota scifiä, ikävä kyllä loppu lässähti kirjailijan h a r v a l l a painettuihin omiin mielipiteisiin. Astronomiapuolikaan ei pelaa. Eräs aurinkokunta törmää johonkin, joka hieman vaikuttaa mustalta aukolta. Asuttu planeetta hajoaa siinä rytäkässä, ja sirpaleen reunalta viimeinen heppu viskaa putkeen suljetun päiväkirjansa avaruuteen. Ja kas. Maapallolta se eräänä päivänä löytyykin. 

 

 

Karumo Veikko: OLENKO MINÄ NYT KUUSSA? §§§§

163 s. Suomen Kirja 1944 

Suorastaan riemukas kirja Metculuksesta ja koira Naxuksesa, jotka lähtevät muinaisesta Rooman valtakunnasta laitteellaan tavoitteena Kuu. Kuuhun ei päästä, vaan ajallisesti yhä eteenpäin, kunnes monen pysähdyksen jälkeen viimein ollaan vuodessa 1940. Siitäkin Metculus poistuu ilmaan aluksellaan Naxuksen kanssa, ehkä he nyt ovat jo perillä Kuussa. 

 

 

 

Kavanne Risto: VIIMEINEN UUTINEN §§§

199 s. Otava 1970 

Kertomus Maapallosta vuonna 1985. Raketit suihkivat ympäriinsä ja Kuussa ja Marsissa on pysyviä tukikohtia. Poliittinen tilanne kärjistyy ja maailman tuho alkaa vahingosssa Kiinasta. Laser-ketjureaktio (?) pakastaa ilmakehän absoluuttiseen nollapisteeseen (mahdotonta) ja elämä tuhoutuu. Avaruusasemien väki jää eloon, ja huuteleepa joku kapteeniluutnantti sukellusveneestäkin. Varoituksen sana on vakava eikä yhtään liioiteltu nykymaailmassa. (Vetävän kertomuksen keskellä on tarpeeton tietokilpailuosio, joka ei kuulu mitenkään asiaan.)

 

Kero J. T.: AVARUUKSIEN VAARA §§

191 s. Karisto 1955 

Teoksen mukaan vuonna 2017 tapahtuu kummia. Kuun tukikohta havaitsee oudon avaruusaluksen, joka laskeutuu Suomen Lappiin. Vaarasta tulevat pantraanit varoittamaan. Näes Alfa Centaurin asuttu planeetta on pian asumakelvoton, ja pahat pantraanit ovat tulossa valloittamaan maata omaksi elinpaikakseen. Hyvät pantraanit lähtevät muutaman reippaan maalaisen kanssa asiaa hoitamaan. Kuinka ollakaan, veikkoset onnistuvat tuhoamaan pahat pantraanit ja heidän hyökkäysavaruusaluksensa. Kirjailija on perillä fysiikasta, mutta asenne on aatunaikainen. Perussyyt jäävät ratkaisematta – pantraanien aurinko tuhoutuu ja Maahan hyvien pantraanien on joskus tultava. Lisämauste on, että Proxima Centaurilta on vuonna 2016 löydetty kiviplaneetta.

 

 Kilpi Volter: GULLIVERIN MATKA FANTOMIMIAN MANTEREELLE §§§§

307 s. Otava 1944 

Gulliver (1700-luvulta) matkaa Swallow Bird-laivalla. Laiva joutuu sulaan napakurimukseen, jossa se kiitää sellaisella vauhdilla, että aika muuttuu. Kurimuksesta selvitään, napajäälle joudutaan laivan jäissä tuhouduttua, neljä hengissä säästynyttä löydetään ja kuljetetaan lentokoneella Fantomimiaan. Teos loppuu kirjailijan kuoleman vuoksi tähän. Tarkoitus oli jatkossa irvailla nykymenolle entisaikalaisten silmin. Onneksi vetävin osa tuli valmiiksi. Kieli on mestarillista. 

 

Kohonen Yrjö: AVARUUS VAARASSA §

80 s. Kirjapaja 1945 

Kirjaa on sanottu huonoimmaksi tieteisromaaniksi Suomessa. Eikä suotta sanota. Auringosta erkanee "meteori" joka suuntaa kulkunsa kohti Maata. Roistot heiluttelevat planeettoja radoillaan ja soliittitippa on piilotettu tohtorin kivijalkaan. Sepä tuhoaisi puolet maapallosta räjähtäessään. No, eipä hätää, Taivaan Isä auttaa ja uhkat häipyvät, Mukana kirjassa on muutaman sivun pituinen tökerö kuvasarja. Näitä kirjoja on tehty vanhempia varten, ovat lapsirukilleen ostaneet aivopesutuotteita. 

 

 

Koivukoski Tauno: PALUU ALKUUN §§§

239 s. Suomen Kirja 1946 

Maapallo kulkeutuu myrkylliseen pilveen, joka tappaa kaikki ihmiset. Muutama jää eloon eristettyyn pommisuojaan. Alkaa uuden etsintä ihmisettömällä planeetalla. Lopulta vain kaksi - Am ja Eeva - on jäljellä. Heistä alkanee uusi ihmissuku. Lähimetsässä pyöriskelee puoligorilla Kor, joka auttanee jatkossa, ettei ihan sukurutsaksi mene. Raportinomainen teos, joka pysyy mukavasti koossa.

 

Kontio Jukka (Aikomus Arvi J.): PUNAINEN NAAMIO §

182 s. Wsoy 1926 

Neuvostoliitto ja Suomi sotivat, Suomi voittaa biologisilla, kemiallisilla ja uudenmallisen voimakkailla pommiaseilla. Ällötysteos.  

 

Korteneva A. O.: SÄTEEN TAKAINEN MAA §§

198 s. Valistus 1951 

Pisteitä annan tietenkin suhteuttaen tyylisuuntaan (genre). Nuortenromaaniksi tässä on itua mukana. Aikakoneen säteellä mennään taaksepäin aikaan, jolloin suomalaiset karkottivat lappalaiset pohjoiseen. Eipä Saamen kansaa kovinkaan myötämielisesti esitellä. Lisäksi nykyajasta tuotavat konekiväärit ja käsikranaatit eivät ole soveliasta lastenkirja-ainesta, niiden takia putoaa yksi täplä. Lisäksi paha mies muuttuu lopussa muka hyväksi, kun hänelle puhutaan järkeä. Pah. 

 

 Koura Martti: YHDESTOISTA HETKI §§

232 s. Otava 1949 

Hitlerinkaltainen hahmo se siinä rakentaa Kalliomaailman ja aikoo hävittää Maapallon ihmiset Valittuja lukuunottamatta. (Muita samanlaisia toimijoita ovat oikeassa elämässä tietyt uskonlahkot ja suuret poliitikot) Hyvinkin kevyesti suomalainen Koura tuhoaa pahan yhteisön ja pelastaa tyttöystävänsä samalla. Taitava mies tuo paha Valtias oli – kuuhunkin lähetti kolmessa tunnissa perille saapuvan raketin. Ei kait kirjailija salaa ihaillut yksinvalta-ajatusta?

 

Kukkasjärvi Kullervo: AURINKOTUULI §§§

221 s.Wsoy 1975

Kertomus syväjäädytetystä miehestä, joka herätetään eloon vuonna 1999. Maailma on saastunut, kuvun alla asutaan. Ihmissuhteetkin ovat omituisempia kuin nykyään. Onneksi ennustus ei osunut kohdalleen. Varoituksen sana kait tämä on. Filmattiinkin. 

 

Kärkkäinen Tero: SÄTEILEVÄN PYRAMIDIN PLANEETTA §§

206 s. Kirjapaja 1985 

Kolme poikaa siirtyy hiidenkirnun kautta vieraalle planeetalle, joka uhkaa vaivihkaa alistaa maalaiset orjikseen. Pojat onnistuvat paikallisten hyljeasukkaiden avustuksella tuhoamaan pahaatekevän pyramidin.

 

Kärkkäinen Tero: VIHREÄN PLANEETAN VANGIT §§

228 s. Kirjapaja 1986 

Maapallon avaruusalus rikkoutuu avaruudessa, maahanpaluu ei onnistu vaan pitää laskeutua vieraalle planeetalle. Paikalla on ihmisolentoja, hyviä ja vähemmän hyviä. Sotaa ei käydä. Vähemmän hyvät kaappaavat aluksen, pari kakaraa jää ulkopuolelle. Sitten kiltimmät löytävät lapset ja liki lehmätkin saadaan liitämään. Avaruusalus vapautetaan, koneet saadan korjattua ja paluu maapallolle alkaa. Kustantajan sana löytyy loppupuolelta. Asukkaat ovat Atlantiksesta aikanaan tulleet. Ja: "Hei, tarkoittaako tuo, että emme polveudukaan apinoista?" Liekö kirjailija Kärkkäisten liikesukua?

 

 

Laurila Simo: KOLMANNEN VAROITUKSEN JÄLKEEN §

  165 s. Gummerus 1939

  Huuto.Netistä ostamani kirja, harvinaisempaa SF:a. Tylsä, mielikuvitukseton toteutus mielikuvituksellisesta aiheesta (kehonvaihto). Ihmekö että on harvinainen, lukeneet viskanneet sytykkeeksi saunanuuniin.

 

 

Lehtimäki Konrad: YLÖS HELVETISTÄ §

452 s. Wsoy 1917 

Kuulemma teos on ensimmäinen työväenromaani ja rauhanaatteen suuri edustaja. No, tapetaan koko ajan. Hyvät ovat kehittäneet miltei näkymättömän lentokoneen ja entisiä tymäkämmän pommin. Pahat tappavat tehokkaasti entisillä välineillä. Kirjailija painottaa ajatuksiaan harvennetuilla sanoilla ja lauseilla, mikä on erittäin rasittavaa luettavaa. Lemmenleiskukin on naiivia. Tunnustan harpponeeni.  

 

 

Lieto Ilmo: MARS-TÄHDEN KÄVIJÄT §§

225 s. Kirja 1930 

Marsiinpa nyt matkustetaan. Tiedemies-eno ja pari pojankoltiaista nousevat ihmeellisellä vekottimella ilmoille ja muutamassa päivässä saavuttavat Marsin. Siellä elää kovin monen tasoisia eläviä olentoja eri kehitystasoilla. Aikansa ihmiset seikkailevat, kokevat kovia ja henkensä on uhattuna. Rustaavatpa lopuksi kullasta ja eräänlaisesta puusta häkin, jolla noustaan ilmoille ja hurautetaan pikapikaa maapallolle. Voimana käytetään taas ihmeellisesti planeettojen vetovoimia. 

 

 

Linnus Olavi: SEIKKAILU ATOMIMAAILMASSA §

200 s. Tammi 1948 Nuorten sarja 3

Nimi johtaa harhaan - pyöritään sekä makro- että mikromaailmassa. Lapselliseen tekstiin on sekoitettu lukiotason fysiikkaa. Matti-pojan paras kaveri kuolee auton alle, joten päästään verta tutkimaan. Lopussa räjähtää jukran komeasti Hiroshiman atomipommi. 

 

 

Lumiala Veli: ATOMINSÄRKIJÄ  §§§

359 s. Karisto 1947 

Erittäin laaja ja sotkuinenkin teos, osaksi tieteiskirjallisuutta, osaksi ihmissuhdedraamaa. Joskus mieleen tulee rakkausromaani, joskus Jobin kirja, joskus AH:n Taisteluni. Matti Verto menettää nuoruudenrakastettunsa toiselle, sotii Talvisodassa, haavoittuu, menee sairaanhoitajansa kanssa naimisiin, hoitaja kuolee junapommituksessa, Matti lähtee Saksaan atomituhoasetta Aatulle suunnittelemaan, onnistuu kuolemansädekokeessaan, tuhoaa tulokset, pakenee ja kuolee pakomatkalla hukuttautumalla.  

 

 

 

Lydecken Arvid: KUULAHDEN MOHIKAANIT §§½

104 s. Otava 1926 

Tämä on scifiä. Kaksi poikaa haaksirikkoutuu veneellään Suomenlahdella oudolle lasitornille. Sisällä on kaikenlaista ihmeellistä – mm. manuuri, joka kulkee maan ja veden läpi. Koska oikea aika ei vielä ole tullut, paikalliset manuaarit elävät merenalaisissa tiloissaan salassa ja kehittävät tietojaan, jotka paljastetaan ihmiskunnalle vuonna 2500. Pojat päästetään ihmisten ilmoille, kun he ovat luvanneet pitää kokemansa salassa. Ja kukapa heitä uskoisikaan. Mikä on se suuri tulevaisuudessa paljastettava salaisuus, ei käy ilmi. Joten odotetaan.

Lydecken Arvid: TÄHTIMAAILMASSA §§§

132 s. Otava 1912 

Alussa kertomukset Tähtitaivas, Rintatähdet ja Tähtisatu ilosta, sitten pitempi novelli Tähtien tarhoissa. Viimeinen sijoittuu vuoteen 2140. Tulevaisuutta on kuvattu melkoisen kekseliäästi, niiden tietojen varassa, mitä ihmisillä sata vuotta sitten on ollut. Marsissa elää ihmismäinen rotu, jonka elinolot muuttuvat kelvottomiksi. Lähettävät ryökäleet Tellukselle retkikunnan tarkkailemaan tilannetta. Eipäs soditakaan, yhteisymmärrys syntyy ja pitemmälle kehittyneet marsilaiset muuttavat maapallolle elämään sovussa ihmisten kanssa. No jaa, kaikki siirtolaiset mahtuvat Malmin lentokentälle, joten ei ollut kyse valtavasta maahanmuutosta.

 

 

Mäenpää Jorma: SEIKKAILEVA ROBOTTI §§

121 s. Valistus 1959 

Ei aivan kelvoton seikkailu lapsille. Odotin robotin avaruuteen lentelemään, mutta tämä olikin moderni kotitalousrobotti, joka aiottiin varastaa pahoille töille Denarian roistovaltioon. 

 

 

Mäki Reijo: TATUOITU TAIVAS §§§

348 s. Otava 1996 2.p 

Toisella lukemisella ehkä parempi kuin muisin. Kolmannen maailmansodan jälkeen maailma on sekaisin. Valetodellinen meteori uhkaa, ihmiset ovat vauhkoina ja rikkaat rikastuvat entisestään. Turpiin annetaan ja saadaan. Euroopan Unioni ei ole se paikka, jossa haluaisin saattohoitoni saada. 

 

Neva Olavi: VIHREÄT MIEHET §§

110 s. Gummerus 1953 

Nyt ei ole kyse Putinin joukoista, vaan muista roistoista. Konnat varastavat insinöörin keksinnön, jolla vihreäksi maalatut kohteet tehdään näkymättömiksi. Siinäpä konnatyöt onnistuvat. Reippaat pojat saavat rikollisten tuumat sekaisin, ja sanomalehteen kuvansa. 

 

Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX, IHMISTEN VALTIAS §§

125 s. Mantere 1947 

Ensimmäinen Atorox-kirja, gangsterikertomus, jossa Atorox esitellään. Seuraavat viisi Atoroxia muodostavat avaruusodysseian, ja kustantajakin on toinen, Kansankirja. Seuraaviin osiin verrattuna tämä on tylsä.

 

  Outsider(Haapakoski Aarne): ATOROXIN PALUU v. 2948 §§§

125 s. Kansankirja 1948 

Tässä osassa on mielikuvitusta, todella. Mukana mm. suhteellista aikaa, kuolleista herättämistä, uponnut Atlantis ja merenalainen valtakunta. Lopussa Atorox pakenee Fiina-nimisen robotin kera Suomeen tekemään pikkurobotteja. Valitettavasti ajallisesti seuraavaa teosta ei enää ilmestynyt (Tosin WHH-kirjat Atorox Neptunuksessa ja Atorox Plutossa kertovat robotista lisää).

 

Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX KUUSSA §§

143 s. Kansankirja 1947 

Enpä muistanutkaan. Atorox lentää kuuhun muutaman ihmishenkilön kanssa, ja sieltä löytyy sotaa paennut saksalaisjoukko. Ovat perustaneet Lunagermanian valtion ja alistaneet paikalliset asukkaat valtansa alle. Neekerikin on kuvioissa nukana, ja löytyy kuusta amerikkalainen sanomalehtinainenkin, miss Collins. Lopussa ammutaan liikaa ja alus pakenee saksalaisten johtamaa kuuarmeijaa. Atorox on vioittunut, ja niin matka suuntautuukin Marsiin, missä seikkailu jatkuu seuraavassa osassa. Iron sky toki tuli mieleen. 

 

 

Outsider (Haapakoski Aarne) : ATOROX MARSISSA §§

143 s. Kansankirja 1947 

Atorox-sarjan toisessa avaruusosassa pyöritään Marsissa. Oleskelu onnistuu ilman mitään suojapukuja, kuten kuussakin. Venuksesta saapuu ilmalaiva, joka purjehtii paikalle heliumin täyttämien nahkapussien avulla. Planeetalla naiset ovat valtijoina, miehet alistettuja, jopa orjia. Paikalla soditaan, tapetaan paikallisia eläväisiä järkiolentoja ihan Maapallon tapaan. Monet sattuvat kuun kieltä osaamaan. Atorox toimii diktaattorinakin, kunnes aivokasetti onnistutaan vaihtamaan. 

 

  Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX MERKURIUKSESSA §§§

132 s. Kansankirja 1948 

Matka on jatkunut Merkuriukseen, alkupuoli teoksesta kuvaa planeetan tilannetta, loppupuolella heittäydytään sodankäyntiin raskaimman mukaan. Tässäpä scifielokuville haaste: Robottien kapina on siis nähty jo vuoden 1948 Atoroxissa. Lopuksi päähenkilöt onnistuvat pakenemaan sodan keskeltä, kas, Atorox siellä kuskipenkillä istuu, vaikka hänen pitäisi johtaa robottikapinaa. Selvitys lienee seuraavassa osassa teossarjaa. 

 

 

Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX VENUKSESSA §§§

122 s. Kansankirja 1947 

Eihän näissä Atoroxeissa fysiikka pidä alkuaan paikkaansa, eikä loogisuudesta ole tietoakaan, mutta eivätpä ainakaan eri planeettojen ihmiset puhu kaikki englantia. Kaikenlaista tapahtuu ja matka jatkuu Merkuriukseen.

 

 Outsider (Haapakoski): PETROSKOIN MUSTA HÄMÄHÄKKI §§

192 s. Seaflower 1991 

Korkea-arvoinen suomalainen sotaherra toimii Petroskoissa toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton agenttina. Saadaan mies kiinni ja otetaan nirri pois. Teoksen lopussa on kahdeksansivuinen scifinovelli Huurteinen kuolema. Sen takia kirja pannaan fantasiahyllyyn.

 

Outsider (Tuisku Seppo): AVARUUSAHVÄÄRI §§

90 s. Ajanviete 1962 

Pekka Lipposen seikkailuja 62.

Pekka napataan avaruusalukseen ja viedään Auderialin planeetalle. Sielläpä on tapahtunut vallankumous, ja Pekka joutuu liriin. Avaruus-Mantakin tavataan. Lopuksi Pekka toimitetaan Roo-planeetalle, jossa on hirviöitä. Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa.

 

Outsider (Seppo Tuisku): AVARUUSMARSALKKA §§

96 s. Ajanviete 1962 

Pekka Lipposen seikkailuja 63

Pekka kuljetetaan Roo-hirviöiden planeetalle, jossa on samannäköistä kuin muinaismaapallolla. Hirviöt tosin ovat maallakulkevia mustekaloja. Kapinoita lietsotaan ja Auderialin planeetalle palautetaan rauha. Pekka kuskataan takaisin Maapallolle. Onneksi lopuksi ei herätty unesta, siitä toinen pykälä.

 

Outsider (Seppo Tuisku): TOHTORI CAPRAN ROBOTTI §

80 s. Ajanviete 1965 

Pekka Lipponen & Kalle-Kustaa Korkki nro 1.

Heiveröinen kertomus elokuvassa käytetystä robotista, joka joutuu Pekan haltuun. Roistot varastavat robotin ja teettävät sillä pankkiryöstön. Pekka koettaa saada robottinsa takaisin mutta joutuu paalauskoneeseen. Korkki hänet siitä pelastaa. 

 

Paasilinna Arto: KOIKKALAINEN KAUKAA §§§

264 s. Wsoy 1987 2.p

Melkoisesti ihmistä muistuttava muukalainen saapuu ulkoavaruudesta Sallan Naruskalle. Koneeseen lastataan pois vietäviksi mm. tamma, kilejä, pupuja, kastematoja ja yksi suostuvainen soma naiseläinlääkäri. Maapallon oloista irvaillaan lempeästi ulkopuolisen silmin. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti.

 

 

Pohjanmies Juhani: HELIKOPTERI §

112 s. Wsoy 1957 2.p 

Pienenä poikana tämä teos jäi mieleen. Niin isonakin. Vajassa pojat rakentavat maailman tehokkaimman lentävän laitteen. Sillä huristellaan ympäri Maapalloa ja aiheutetaan suurta tuhoa ja toimitetaan hengiltä lukuisa joukko ihmisiä. Hei hurraa, reippaat pojat saapuvat takaisin Suomeen, tuhoavat keksintönsä ja jatkavat elämäänsä. JP oli säveltäjä, joka pykäsi joutessaan kolme scifijuttua, pitää niiden jokaisen keräilijän hyllystä löytyä.  

 

 Pohjanmies Juhani: LABORATORIO 13 §

128 s. Wsoy 1948 

Jännittäviä poikaseikkailuja ja huimia keksintöjä. Asenteessa on minun mieleeni vikaa. Jos tappoase USA:lle annetaan, ei se taida maailmalle rauhaa pelastaa. Yritetään tässä edes atomipommia tehdä vaarattomaksi. Ja ihme kumma, lempikin soman siveästi leiskahtaa.

 

Pulla Armas J.: LENTÄVÄ LAUTANEN SIEPPASI POJAT §§

176 s. Otava 1954 

Aimo ja Pekka, pojanviikarit, joutuvat suihkukonneessan pilveen, ja kuulaiset kidnappaavat heidät Kuuhun. Julmat Mars-muurahaiset uhkaavat maapallon rauhaa, mutta kuulaiset ja pojat tuhoavat kierolaisten avaruusarmadan lähtöasemiinsa. Pojat eli avaruuslentäjät palaavat maahan ja jostain syystä heidän puheitaan ei uskota. 

 

Pöysti W. M.: RADIOKRONOTOPOSKOOPPI §

87 s. Omakustanne (Kirjavälitys) 1936 

”Meri- ja ilmasotaseikkailuja”, kertoo kansi, ja sotaa, joukkoteurastuksia ym. väkivaltaa teos on täynnä. Kirjassa on varoitus ”Ei sovi tytöille”, eikä tämä totisesti sovellu pojillekaan, eikä miehille eikä naisille. Liekö lehtori Pöystillä ollut Suur-Suomi kirjoittaessa mielessään? Juoni pysyttelee Afrikassa värillisten keskuudessa, eikä teos sinänsä ole rasistinen. Itse juonenkuljettelu ei ole täysin kelvotonta.

Rannanpää Kari: SUOMALAISEN LENTÄJÄN TARINA §§

220 s. Kirja 1918 

Insinööri Kajava rustaa lentokoneen, joka modernisti käy sähkövirralla. Mainiota akkuainetta hän myös kehittää. Siinäpä nykyautoille hyvä keksintö. Lentoon lähdetään, maapalloa kierrellään. Päähenkilökertoja Eero rakastuu imelästi Ernaan. Sotahommiin siinä sivumennen joudutaan, ammuskellaan, konekin kaapataan ja erilleen joudutaan. Lentokone tuhoutuu ja teksti muuttuu sekavaksi vöyhötykseksi, mutta aikansa hiihdeltyään päähenkilö tapaa takkatulen edestä rakkaimpansa ja sormukset pujotellaan sormiin.

 

 

 Rauanheimo Uljas: INSINÖÖRI RUNGON PERINTÖ §§

134 s. Gummerus 1938

Outojen kummituskiemuroiden ja muiden jännien juttujen jälkeen selviää, että sädehoitoa ja laserleikkauksia tässä ennakoidaan. Varsinainen sädehoito alkoi vasta 1940-luvun lopulla, joten kyllä tämä scifihyllyyn on kelvollinen.

 

Rauanheimo Yrjö: JÄÄTYNYT MIES §§½

104 s. Otava 1948 Poikien seikkailukirjasto 111   (Kuvitus Poika Vesanto)

Teoksen mukaan tehty kuunnelma uusittiin radiossa jokin aika sitten. En kuunnellut. Teos on tiivistunnelmainen kertomus miehestä, joka löydetään jäävuoreen jäätyneenä pohjoisella merellä jostain Huippuvuorten seutuvilta. Hänet sulatetaan henkiin ja hän muistaa löytäneensä kultasuonen ennen koomaan vaipumistaan. Kultaa lähdetään hakemaan, löydetään, lastataan laiva täyteen. Mies jää omasta halustaan jäätikölle, myrsky upottaa laivan ja Jäätynyt Mies taitaa jäätyä uudelleen.

 

Rautakoura Johannes: TSAARI KYRILIN SOTARETKI KARJALAAN §§

213 s. Pohjoiskarjalan kirjapaino 1930

Ensimmäinen kolmannes on ihan veikeää tekstiä. Kommunismi on 1940-luvulla Venäjällä kukistunut ja tsaarinvalta palannut. Venäjä pyrkii valloittamaan Karjalan tasavallan, mistä suomalaiset ”seitsemän veljestä” eivät pidä. Uhataan räjäyttää Venäjän kaupunkeja taivaan tuuliin, ellei hyökkäysaikeesta luovuta. Muutama kaupunki tuhotaankin. Rauha saadaan aikaiseksi. Valitettavasti kirjassa seuraa pitkiä luennoimisjaksoja, joita on ikävä lukea. Vasta lopussa selvitetään sentään räjäytysten salaisuus. Kemiallinen sekoitus tavallisista aineista saa aikaan valtavan tuhon. 50 grammaa riittää pienemmän kaupungin hävittämiseen. Lopussa seitsemän veljestä kehuskelevat toimistaan porukassa viinaa juoden ja kieltolakia haukkuen. Viimein pääveli alkaa nähdä punaisia pikkuryssiä ja yrittää kännipäissään tuhota koko maailman, tai ainakin pohjoismaat. Viime tipassa muut saavat homman estettyä. 

 

 

Saantela Anna: OLEN KOTOISIN AURINGOSTA 

185 s. Karisto 1948 

Jumalan poika, Jeesuksen veli, tulee maan päälle pahahkoon mieheen. Kaikki ongelmat ratkeavat, ihmiset muuttuvat hyviksi, onni kukoistaa, vangit vapautuvat. Lopuksi Auringon Poika palaa takaisin Taivaaseen laskevan auringon säteen mukana. Kansipaperikuvan tehnyt Ami Hauhio. Tosin kuva ei esitä mitään kirjan tapahtumaa. 

 

Salama Hannu: AMOS JA SAARELAISET §§§§

106 s. Otava 1987 2.p 

Suppea dystopiakertomus atomisodan jälkeisestä maailmasta. Pieni yhteisö elää suojattuna eristyksissä uskontohurmion alla. Tasapaino järkkyy, lopuksi ulkopuoliset saastuneet valtaavat suljetun herrakansan alueen. Syvästi symbolinen kertomus on hyytävämpi kuin alienit konsanaan.

 

  Salovuori Sakari: TUNTURI-JOONAS JA IHMEAINE §

68 s. Kuva ja sana 1960

Insinööri on keksinyt näkymättömäksi tekevän ihmeaineen. Miksi, se ei selviä. Ainoa tavoite on levittää pojille uskon sanomaa. Tietynlaiset ihmiset ovat taatusti ostaneet pojanviikareille innoissaan tätä teosta. Hyvää on yritys puolustaa vammaisten oikeutta elämään. Lopuksi onneksi hävittävät ainepullonsa. 

 

Salovuori Sakari: TUNTURI-JOONAS JA ROBOTTI §

80 s. Kuva ja sana 1959 

Rikollisryhmä kehittää robotin, jota käyttää rikollisiin toimenpiteisiin. Tuntureilla kiitää helikoptereita, järvessä ui sammakkomiehiä ja tärkeää kaavaa teollisuusurkitaan ankarasti. Joonas hoitaa hommat ja järjestys palaa pohjoisille maille.

 

  

 

 Seppälä Heikki: PUNAISET SKORPIONIT §§

140 s. Lehtipaino 1944

11 seikkailukertomusta, joista kaksi on scifiä. Kultainen kondoori-jutussa ilmalaivassa on laite, jonka avulla voi katsoa mitä paikkaa tahansa maapallolla. Viimeinen tarina, Opaquen santarmivankila, taas sijoittuu vuoteen 1997. Marsilaistenkin kanssa lennellään jne. En kyllä huomannut, että parikymmentä vuotta sitten olisi noin edistyksellistä ollut. Jotenkin kankeanveikeä pahvikansikirja, julkaistu syntymävuotenani.

 

 

 

Spider E.:ATOMIVENE AAVE §§

133 s. Otava 1946

Erkki Levannon nuortenkirja Seikkailujen maailma-sarjassa kertoo atomienergian käytöstä. Aivan huuhaata ei teksti ole, tiedemies (fil. tri) tietää, mistä kirjoittaa. Nykytilanne toki on täysin toinen. Lopun USA-ihannointi menee naurettavuuksiin. 

 

Spider E.: KULTAISEN TALJAN LAAKSO §§

137 s. Otava 1948 

Eräänlainen jatko Levannon kirjalle Atomivene Aave. Pojat lentelevät Ilmattarellaan ympäri Eurooppaa, ja päätyvät järistyksen takia keskiaikana erilleen jääneeseen ritarilaaksoon. Scifi-aines on lainattu Pohjanmiehen Helikopterista.

 

Suikkari Raimo: VIHREÄN PLANEETAN KUTSU §§

174 s. RKS 1993

2500-luvulla kaksi maapallolaista hurauttaa Linnunradan toiselle puolen tuosta vain. Sieltä löytyy planeetta Palonis, jossa maankaltaisissa oloissa asuu maankaltaisia humanoideja. Pareja muodostuu – maan mies palonislaisen naisen kanssa ja nainen palonislaismiehen kanssa. Lapsiakin tulee, eikä ihme – hyvin laimean naivistisessa teoksessa naidaan koko ajan kuin Kama Sutrassa. Eli niin fysiikan kuin biologiankin lait hylätään tyystin. Jotain inhimillistä kertomuksesta silti löytyy – etupäässä muukalaisten toiminnassa.

 

Surakka Jaakko: AIKAMODULI §
250 s. Koivu ja tähti 1996

Tarkoittaneeko moduulia? Kahlasin läpi, joten selvisi, että scifi-fantasiahyllyyn tämä teos kuuluu. Kielioppivirheitä liikaa,

 

Suutari Viljo: PUNAINEN PILVI §§§§

495 s. Cossus 1979  

Outo teos, luulin uskonnolliseksi mutta oli jotain aivan muuta. Kirjoittaja oli mm. Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja ja vankilassa jatkosodan aikana. Punainen pilvi on sodanvastainen kertomus atomisodasta ja sen jälkeen muutamasta elossa säilyneestä ihmisestä. Suutari piirtää mieleisensä yhteiskunnan, joka syntyy entisen raunioille. Sukurutsan kauttakin joudutaan liikkeelle lähtemään. Cossus oli lie omakustannusyhtiö? Kustannustoimittajaa olisi tarvittu, metsästystä olisi pitänyt vähentää ja pari viimeistä lukua jättää pois. Muutenkin sivut ovat suurikokoisia ja tupaten täynnä, lyhentäminen olisi tehnyt terää. Mutta jotain omituisen kiinnostavaa tekstissä silti oli.

 

Tahkolahti Niilo: WAN-KING, TAHTONSA HERRA §

131 s. Kansankirja 1947

Tapahtuu kaukana tulevaisuudessa, eli 2007. Pojat lentelevät omilla lentopyörillään. Wan-King joukkosuggestoi ihmisiä ja on kehittänyt nuorennusjuoman. Rehtorin tyttö kaapataan, miksi lie. Paha setä yrittää saada nuorennuskeinon selville, mutta pojatpa ottavat pahulaisen hengiltä. Rehtori siitä hyvästä pojille ripustaa mitalit kaulaan. 

 

Taiga Marton: 8 TAIVAALLISTA MIESTÄ §§§

136 s. Jalava 1986 

Alun perin jatkokertomus Seikkailukertomuksia-lehdessä v. 1961. Avaruusalus kiitää maailmankaikkeudessa ja palaa Maapallolle. Aikaa on kulunut suhteellisesti, Maapallon ihmiset ovat suurimmalta osin kuolleet outoon sairauteen ja kehitys on palannut keskiaikaan. Lisäksi kiinalaiset hyökkäilevät entisen Suomen alueille. Avaruusmiehet panevat hanttiin ja aloittavat teollisuuden alusta. Minulle vähempi sotiminen olisi riittänyt, mutta saihan minäkertoja ihanan Mirjan vaimokseen, pahan Petterin tempuista huolimatta.  

.

Taiga Marton: SUUREN PELIN LOPPU §§§

160 s. Lehtiyhtymä 1945 

Miltei kaikki valkoihoiset kuolevat Maapallolta. Afrikassa käydään heimotaisteluja vallasta. Taitaapa muutamasta eloonjääneestä valkoisesta tulla aikaa myöten uuden maailman perusporukka. Ennen kaikkea teos on kyyninen. 

Taiga Marton: TOHTORI SINIPARRAN IHME §

95 s. Lehtiyhtymä 1946 

Tri Siniparta siirtää nahjuksen aivoihin eteläamerikkalaisen diktaattorin aivoista muutaman säikeen. Nahjuksesta tulee oiva tappelupukari ja elämä muuttuu auvoisaksi suloisen naisen kainalossa. Populistipläjäys. 

 

Taiga Marton: VIIDEN MINUUTIN IKUISUUS §§

159 s. Lehtiyhtymä 1945 

Kertomus muinaisesta Roomasta, johon on ympätty kehyskertomus, jolla jutusta on saatu scifiä. Muutama ihminen hypnotisoidaan viideksi minuutiksi, ja tänä aikana he elävät Rooman valtakunnassa kliseisiä seikkailuita. 

 

Tamlander Allan: VESITEHTAILIJAN YLÖSNOUSEMUS §

275 s. Gummerus 1972 

Mies putoaa nestemäiseen typpeen ja syväjäätyy, hänet herätetään eloon myöhemmin. Ei kovin kauan myöhemmin, koska hänen poikansa on elossa. Maailma on saastunut, vedet ovat myrkyllisiä. Mafiat hilluvat. Asetelma olisi oivallinen, mutta teksti junnaa paikoillaan eikä mitään mainittavaa alun jälkeen tapahdu. Pitkäveteinen. 

 

Tapola Selim: VAARANLENTO §

134 s. Kansankirja 1946   Poikien sininen sarja 1  

Maailmanympäryslento uudentyyppisellä amfibiokoneella. Koneessa on mm. keittiö, ruokailuhuone, oleiluhuone ja omat huoneet jokaiselle matkustajalle. Pakko tämä kirja on panna fantasiahyllyyn.  Pojanklopit sujahtavat salaa lennolle mukaan. Lentopomo paljastuu lopussa emäkonnaksi ja muutama retkeläinen on rasisti keinottelija. Pojat pelastavat tuhmeliinitkin pulasta ja pääsevät ehjin nahoin kotiin. Moraaliton teos, lapsillekin kelvoton. Ami Hauhion kansi.

 

Tarasti Eero: PROFESSORI AMFORASIN SALAISUUS §§

438 s. Yliopistopaino 1995

Määrittelemätön katastrofi on tuhonnut Euroopan. Americanassa eletään matriarkaalisessa maailmassa. Kummasti siellä tosin miehet ovat joka paikassa vallalla. Teos pyörii semiotiikan ja Wagnerin Parcifal-oopperan ympärillä. Lopun matka Suomeen on jotenkin irrallaan muusta sisällöstä. Takapajulaksi(?) vajonneessa maassa prof. Amforasin salaisuus selviää. Sopu valtaa seurueen ja kissakin loikkaa karkureissultaan Siirin syliin. Tekijä käyttää kauaa ja paljoa-sanoja, joista putoaa arvioinnista heti puoli pykälää. Jaa, mikä salaisuus? Ei aavistustakaan.

Tellukselainen Ilona (Kerttu Partanen): AVARUUDEN LÄHETTI §½

207 s. Moniste 1977

Teoksen alkuosa on miltei asiallista tekstiä. Kuriotemais-planeetalta tulee vierailija yliopistolle (USA, miksei Suomi kelvannut) ja ottaa kontaktin päähenkilöön. Viepä Miran mukanaankin tutustumaan kaukaiseen kotiseutuunsa. Matkat sujuvat atomeihin jakautumis- ja palauttamistekniikalla suit sait. Mitään juonta ei teoksessa ole, kerrotaan ympäristöistä ja elämästä. Lopussa siirrytään täysin huuhaapuolelle ja kiinnostus lopahtaa nollaan. Kovin söpöt ovat tekijällä tavoitteet ja periaatteet.

 

Tervanto Jori: SOTAA JA RAKKAUTTA ERÄMAASSA §§§

143 s. Ilmarinen 1947

Algerian muslimit kapinoivat, ranskalaiset vastustavat maan itsenäistymistä. Yksi jenkki ja yksi ranskalainen sekä kiero ranskalaispetturi vaeltelevat kolmestaan pois Algerista erämaahan. Vapaustaistelijapomo on opiskellut fysiikkaa ja kemiaa Euroopassa ja on erämaalinnoituksen raunioihin perustanut laboratorion. Hän on onnistunut kehittämään pieniä atomigranaatteja, joiden tulivoima on hirmuinen. Ei koita maalle vapaus vaan muukalaislegioonalaiset pistävät "muslimipirut" aisoihin. Amerikkalaismies ja ranskalaisnainen menevät kihloihin, vaikka oikea morsio olisi soma berberityttö Sheila. 

 

Tierna Jaakko: KUU ITKEE VERTA §§§

240 s. Aura 1947 

Salanimen takana Tuuri Heporauta. Eräänlainen poliisiromaani tämä on, mutta taustalla pyörii nuoruuslääke, jota kolmen henkilön on ruiskeina otettava noin viikon välein. Mukaan sekaantuvat taiteilija, ihmemaali, sanomalehtimies, poliisi, nuoripari ja pärepihdit. Siitäpä soppa syntyy. Lääke loppuu ja nautiskelijamurhaajat vanhenevat hetkessä sata vuotta ja kuolevat pois. Sujuva ja ihmeen viihdyttävä teos. 

Toivola Ritva: TURMANKUKKA §§(§)

190 s. Tammi 1998

Nuorten fantasiateos Anubis-planeetalta. Turmankukka on pahantahtoinen meteoriitti (ei meteori, kuten teoksessa sanotaan). Turmankukka saa pahoja aikaan, mutta Anisa-tyttö ystävineen saa meteoriitin tuhottua, ja samalla rauha palaa Lumen kaupunkiin. Teokselle on jatkoa, mutta 2000-luvulla.

 

Toivonen Rauno: VAARA UHKAA MARSISTA §

166 s. Karisto 1949 

Ajatustenlukukoje keksitään. Keksijä kuolee mutta kertoilee kuolleenakin yhtä sun toista. Marsilaiset aikovat valloittaa maan. Reippaat pojat ja insinööri rakentavat kahdessa viikossa avaruusaluksen. Matka Marsiin kestää 11 tuntia. Äärimmäisen hyvin aseistautuneet marsilaiset elävät luolissa pelätessään petoja, joita pojat ampuvat oitis kuoliaiksi. Pojat levittävät sanaa, että Maapallo on muka paremmin aseistettu. Marsilaiset eivät usko vakoilijoitaan, joita oli jo ujutettu maan päälle, vaan uskovat poikia ja solmivat peloissaan rauhan. Aamen. 

Tolonen Vuokko: TAMPEREEN ILMASTO §§

349 s. Otava 1997 

En pysynyt jujussa mukana, en tiennyt kuka kulloinkin oli äänessä, mitä tekivät ja miksi. Kait tapahtumat pyörivät lähitulevaisuudessa ja osittain Tampereen alla. Liian hienoa minulle, mutta pysyy fantasiahyllyssä.

 

Tuomola Olavi: PROFESSORI LOHIKOSKEN KEKSINTÖ §§

187 s. Wsoy 1942 

Professori keksii äänenpoistolaitteen. Hänet murhataan ja laite varastetaan. Härvelillä poistetaan pankkiryöstön räjäytysten äänet, jolloin anastaminen on vaivatonta. Komissaari Somero joukkoineen selvittää rikoksen, ja keksintö toimitetaan Suomen armeijalle. Vapise Venäjä!

 

Valakivi L: NUORTUVA MAAILMA §

  323 s. Wsoy 1931

  Käsittämättömän tylsä tieteiskuvitelma, jonka loppupuolen luin hyvinkin selaillen. Tarsat olivat sentään vetäviä tähän verraten. Kirjan ostin kirpputorilta.

 

Wallin Raimo S. : MATKAN LOPPU §§
156 s. Karisto 1967

Scifihyllystäni otettu outo teos.

 

 Wasastjerna Hans R.: ÄÄNETÖN TAIVAS §§

258 s. Finnpublishers 1985 

Lentomeluun kyllästynyt ent. professori keksii laitteen, joka poistaa olemattomiin meluavat kohteet. Hän kadotuttaa muutaman reittilentokoneen ja uhkailee sanomalehttiartikkelein mekastavia tahoja. Poliisi ja armeija suuntivat professorin asuinpaikan, saartavat sen ja alkavat lähestyä. Muutama ulkovalta-agentti on samoissa puuhissa ihmeasetta havittelemassa. Kovasti paukkuu ja ulkoagentit saavat surmansa ja syyt niskoilleen. Prof. upottaa keksintöputkensa lampeen ja heittää sydänsäväriin henkensä. Tässä koko juoni, jotta kenenkään ei tarvitse kirjaa lukea.

 

Wiio Osmo A.: LASCAUX´N LUOLAT §§

115 s. Otava 1958 

Professori Wiio tekaisi nuorille suunnatun scifin, joka on sekoitus von Dänikenin ajatuksia ja aikansa arveluita asteroidivyöhykkeen synnystä. Teoriat eivät pidä paikkaansa nykytiedon mukaan. - Luolista löytyy tuntematon onkalo, jonka seinillä on kuvia avaruusaluksista. Ne on piirtänyt rotu, joka on tullut räjähtäneeltä viidenneltä planeetalta (ei siis Jupiterista) kymmeniätuhansia vuosia sitten. Kummasti lisääntyivät alkukantaisten maan ihmisten kanssa ja loivat nykyrodun. Onneksi kirjoittaja lopussa kertoo, ettei ole ihan varmasta tiedosta kyse. 

 

 

Virtanen Pekka: KATAJANUKKE   WH

156 s. Jalava 1988

Kupukertomus 25 vuotta ennen Kingin Under the domea ja siitä tehtyä sarjaa Kuvun alla.

Vuorinen Pekka: AVARUUDEN SEIKKAILIJAT §§

118 s. Karisto 1951 

Noin kymmenvuotiaille tarkoitettu scifi-kirja. Ihmeellisiä avaruuteenlähtövalmisteluja, outoja käsityksiä gravitaatiosta, kuten yleensäkin tämän aikakauden scifissä. Elämää Kuussa ja Marsissa, jopa Saturnukselta ammuskellaan Marsiin ohjuksia. Jännitystä lapsille: Ammutaan sädetykeillä toisten avaruusalukset miehistöineen säpäleiksi. Tekijä lääketieteen professori, vuodesta 1974 Vuoria.