Saarijärvi, kirkko ja kirpputorit

 Saarijärvellä kävimme katsomassa kirkonrakentamisen vaihetta. Viime kesänä tuhopoltettu temppeli on jo miltei valmis. Siisti tuntuu tulevan.

Kahvien (frisee) jälkeen kiersimme ne kirpputorit, jotka ovat auki vain lauantaisin.  Olimme saaliiseen tyytyväisiä.

Mökillä ihmettelemme, ettei vesillä enää suihki veneitä. Hyvä jos yhden päivässä näemme. No, emme ole siellä enää itsekään, vene pysyy nurin rannalla.

Ilma on hieno. Ensi viikolla matalapaineet tuovat vettä ja viileää ilmaa. 

MOBERG JA MINÄ

 

Vilhelm Moberg (1898 – 1973) oli ruotsalainen kirjailija, jonka pääteos on Maastamuuttajat. Ruotsissa teos on neljäosainen. Ostin Varkauden ViaDia-myymälästä kirjan seitsenosaisen kirjakerholaitoksen. Kiinnostuin miehen aikaansaannoksista ja jatkan niihin tutustumista.

  - Abba-miehet Björn Ulvaenus ja Benny Andersson sävelsivät Maastamuuttajista musikaalin Kristina från Duvemåla.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 1 §§§

Vanhassa maassa 1

254 s. SSKK 1974 (1949) (Kristiina Kivivuori)

1850-luvun puolivälissä koittavat katovuodet ja ruoka uhkaa loppua. Paremman elintason perään hamuavat Karl Oskar perheineen ja Amerikan kultamaa kimmeltää silmissä. Ensimmäisessä osassa päästään vasta meren rannalle ja ihmetellään kurjan näköistä Charlotta-purjealusta, jolla matkaan ollaan lähdössä.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 2 §§§½

Vanhassa maassa 2

222 s. SSKK 1974 (Kristiina Kivivuori)

Muuttoseptologian toinen osa, jossa purjehditaan kymmenen viikkoa merellä ja saavutaan New Yorkin satamaan. Ei matka mikään huviristeily ollut.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 3 §§§

Uuteen maahan 1

268 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Uudisasukkaat matkaavat New Yorkista Minnesotaan jokilaivoilla ja loppumatkan kävellen. Muutama rosvokin tavataan, mutta kiusallisimpia ovat itikat. Perillä Fina-Kajsan pojan komeaksi kehuma amerikankoti vaikuttaa siirtolaisista heinäladolta, mutta on siellä ainakin katto ja seinät.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 4 §§§

Uuteen maahan 2

269 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Karl Johan ja Kristiina Nilson asettuvat aloilleen ja elävät kituliaasti ensimmäisen vuotensa Amerikan Minnesotassa. Nälkäkin on, mutta toivo elää.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 5 §§§½

Raivaajat 1

281 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Uusi koti ja kotiseutu kehittyvät kovalla työllä. Uusia ruotsalaisperheitä saapuu saman järven ympärille. Uskolla on suuri merkitys, ja kirkkoa aletaan rakentaa.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 6 §§½

Raivaajat 2

292 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Siirtolaisoleilu jatkuu, asiat asettuvat kohdilleen ja amerikkalaisuus valtaa ruotsalaisuudelta alaa. Eräänlaisena sivujuonteena kulkeva Robertin tarina ei sovi teoksen tyyliin. Uusin lapsi syntyy kuolleena keskosena, ja Kristiina tekee rauhan jumalansa kanssa.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 7 §§§½

Viimeinen kirje Ruotsiin

316 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Intiaanit kapinoivat ja Pohjoisvallat sotivat Etelävaltojen orjuusveikkoja vastaan Abe-sedän oppien mukaan. Uudisraivaajat elävät elonsa ja kuolevat, vaimo ensin lapsivuoteeseen ja mies kun aika tulee. Ja naapuri kirjoittaa Ruotsiin sen viimeisen kirjeen.

********************

Moberg Vilhelm: MIES JA HÄNEN NAISENSA §§½

319 s. Aura 1944 2.p (Mikko Taipale)

Riepuniemen mökin pienessä kirjahyllyssä oli muutama teos, ja tämä oli yksi niistä. Luin sen noin 12-vuotiaana ja kertomus jäi mieleeni tuhmempana kuin se on. - Mies muutti kylään ja rakastui naapurin rouvaan. Vastarakkauttakin sai, ja puskissa kuhnittiin. Miehen piika mustasukkaisuuttaan antoi syntiset ilmi. Mies lähti litomaan, ja lopussa nainen avasi kotiuksensa ja poistui – minne lie.

Moberg Vilhelm: RATSASTA TÄNÄ YÖNÄ! §§§§

451 s. Aura 1943 (Arvi Nuormaa)

Värendissä 1650-luvun puolimaissa, aateliset alkavat alistaa vapaita ruotsalaisia talonpoikia. Yksi ei alistu vaan pakenee elämään metsään. Taikausko elää rinnan kristinuskon kera eikä lopussa laula kunniakukko. Oiva lukuromaani.

Moberg Vilhelm: MORSIANTEN LÄHDE §§½

236 s. Aura 1947 (Arvi Nuormaa)

Alaotsikko: Legenda pysyvästi asuvista.

Saman lähteen luona neljänä eri aikakautena saman suvun soittomiehet elävät epäonnista elämäänsä, Pessimistinen pohjavire ei kannusta ihmisuskoon, joten teos sopii hyvin meidänkin aikaamme.

- Morsianten lähde on suotta mukana joillain fantasialistoilla. 

Kevättä ja Talvelaa

 

Tämän kuukauden Varkaus-käynnillä kaikki sujui kaavan mukaan. Kirpputorikierrokset tuottivat viisi kirjaa – yhden sapon joka meillä on ennestään, pari Martti Talvelan elämään liittyvää teosta, yhden Harglan ja yhden Graftonin kirjaindekkarin. Nämä maksoivat yhteensä peräti 1,20 €.

Kun menimme Kaks´ Ruusua-ravintolaan lounaalle, omistaja tuli ovelle toivottamaan meidät kädestä pitäen tervetulleiksi Varkauteen. Paikassa on kelpo lounas jälkiruokineen kaikkineen.

Liityin ryhmään nimeltä Kirjallisuuden ystävät. Panin porukalle pienen yhteenvedon Atoroxeista. Näkyi tuo joitakin kiinnostaneen.

Lähteelle

 Veimme auton firmaan renkaittenvaihtoon. Lähdimme odottaessa kävelylenkille, mies soitti perään.  Kesärenkaat olivat sakkokuluneet. Ostimme firmalta uudet, vaihtoivat nastarenkaiden tilalle Continentalit.  Tänä aamuna satoi kymmenen senttiä lunta. Kävimme silti kaupassa emmekä suistuneet kadulta.

Tilasin Vilhelm Mobergin kirjan Morsianten lähde Kiannan Aitasta. Ei alkanut kirjaa kuulua, piti usuttaa. Nyt viikon päästä mies pisti postiin. Ei hyvä.

Halusimme vaihtelua Vana Tallinnalle, ostimme konjakkipullon. 

Konjakin nimi Apteekkari, kuulemma ranskalaista juomaa, joka perustuu kieltolain aikaiseen reseptiin. Siltä tuo maistui. Palaamme Vana Tallinnaan.

Luettu:

43. Stout Rex: ENNEN KESKIYÖTÄ §§

262 s. Wsoy 1988 2.p (Seppo Virtanen) Sapo 45

Tylsä kertomus tylsästä aiheesta, eikä Nerokaan tunnu olevan nimensä veroinen.

44. Pohl Frederik: SAPATTIVUOSI §

185 s. Book studio 1987 (Reijo Kalvas)

Tylsääkin tylsempi scifikertomus, jossa ei ole scifiä. 

*************** 

DEGENERE, Intian kautta Suomeen takaisin

Satuhyllyssäni on tietääkseni jokainen Suomessa suomeksi kirjoitettu tieteisromaani (ennen vuotta 2000) ja melko täydellinen kokoelma myös fantasiaa ja kauhua. Pahin puute on ollut H. Ahtelan (Einar Reuter, 1881 - 1968) kauhukokoelma Degenere (1918). Se on omakustanne, ja siksi harvinainen. 

Alkuvuonna panin tilauksen sisään, ja tänään sain kopion kirjasesta. Intiassa (lapsityövoimalla?) oli kaivettu jostain pilvistä esille teksti, monistettu ja sidottu koviin tekonahkakansiin. 

Nimilehteä on yksinkertaistettu.

Ensimmäisen kertomuksen alku.

Sidos on melko siisti, yhtä kuprua hieman korjailin.

Toki kirja piti lukea:

38. Ahtela H. : DEGENERE

127 s. Omakustanteen kopio (1918)

Einar Reuter oli metsänhoitaja, kiinnostunut taiteesta ja kirjoittelemisesta. Tämä sairaskertomuskokoelma ei onnistunut minua pelottelemaan, eikä riehakasta riemuakaan teos sisääni sytyttänyt. 

VÄINÖ KATAJA koskenlaskussa

 

VÄINÖ KATAJA (Juvelius) syntyi Hailuodossa 1867 ja kuoli sydänkohtaukseen 47-vuotiaana Ylitorniossa 1914. Luin neljä teosta hänen runsaasta tuotannostaan:

********************

27. Kataja Väinö: KOSKENLASKIJAN MORSIAN §§§

230 s. Karisto 2000 (1914) 8.p

Reipas kahteen kertaan filmattu tarina Perä-Pohjolasta. Lautat ryskävät Korpikoskessa, Kero-Pieti levittää jumalansanaa ja koskenlaskija Antti voittaa Nuottaniemen Hannan omakseen.

28. Kataja Väinö: HEINÄRANNAN ISO-MUSTA §½

75 s. Karisto 1935 (1911)

Kertomus höyrykäyttöisen puimakoneen tulosta Heinärannalle. Liekö piilomainontaa, kyllä koneesta harmiakin tuntui olevan.

29. Kataja Väinö: NOIDAN KIROT §§§

144 s, Karisto 1914

Lappalainen Jantukka karkotetaan kodistaan. Hän kiroaa asuinpaikkansa. Simopa laittaa talonsa kirosta piittaamatta paikalle. Vaivoja tulee, mutta syyllinen on ihan lantalainen kenoselkä. Lopussa taas aurinko niemelle armaasti paistaa.

30. Kataja Väinö: IRJA §§

97 s. Karisto 1967 6.p (1901)

Katajan esikoisteos, samalla Kariston (Tuolloin Karlsson) ensimmäinen kustannettu kirja. Nätti opettajatar panee ruman maanviljelijän pään sekaisin mutta lähteekin keppiä keikuttavan metsäherran matkaan.

(Tullikavaltajia en saanut luettua loppuun.)

******************

Koskenlaskijan morsian on filmattu kahteen kertaan, 1923 (Karu) ja 1934 (Vaala). Myös Noidan kirot on filmattu, vuonna 1927 (Puro).

Katajalle on pystytetty patsaskin, Ylitornioon vuonna 1972. Veistäjänä Ensio Seppänen.

Koskenlaskijan näköis(?)morsian

Iisalmella joimme kahvit kauppatorin kahviossa ja söimme lounaan Raatihuone-ravintolassa. Kirpputoreilta löytyi vain Väinö Katajan teos Koskenlaskijan morsian vuodelta 2000. Ensimmäinen painos ilmestyi 1914 ja tämä on kahdeksas. Kirja on kuvitettu Erkki Karun ohjaaman elokuvan (1922) otoksilla. Onneksi ei ole oikea ensipainos, koska entinen omistaja on saksineen soheltanut nimensä suotta pois.

Oli keväistä ajella Iisalmeen ja takaisin. Paluumatkalla haimme vielä Väisäsen Kotilihan myymälästä makkaroita.

MUUTETAAN MAASTA

 Varkaudessa kadut olivat liukkaat, kahvi hyvää ja lounas oivallinen. Kirpputorikierros tuotti muutaman kirjan, eli Mobergin Maastamuuttajat-sarjan. Toki tämä on kirjakerhoseitsikko, mutta lukeakseni minä tämän ostin. Vaimo hankki yhden musiikkilevyn ja yhden puseron. Matkaan olimme tyytyväiset.

Luettua:

23. Lumikero Kari: UUTISMIES §§§

412 s. Tammi 2019

Fiksusti, itseään liialti kehumatta, Lumikero kertoo elämästään, josta ei menoa ja meininkiä puutu. Hullu maailma ei miestä nujertanut, ja vaarallisen toimittajaelämän ainoa ruumiinvamma tuli Suomessa; mies liukastui lentokenttätaksia odottaessaan ja kaksi kylkiluuta murtui. Nikosiankeikka hoidettiin silti särkylääkkeillä.

24. Ivalo Santeri: KREIVIN AIKAAN §§½

342 S. Wsoy 1950 3.p

Esa sotii, saa aatelisarvon, menee toiseksi parhaan tarjokkaan kanssa naimisiin, lähtee taas turhiin sotiin, palaa raajarikkona ja eukkopa on siveänä odottanut. Karmalan tila saa kunnon isäntänsä pelloilleen, vaikka yksi kuikelo oli tällä välin kovin paikkaa havitellut.

Olin toki aikaisemmin Kreivin aikaan-kirjan lukenut:

Oranen Kaija: KREIVIN AIKAAN §§§

454 s. Teos 2017 YK

Ison vihan ajan tapahtumia kuvataan 1700-luvulta. Tarina pohjautuu samaan legendaan, josta Juhani Aho kirjoitti JUHA-teoksensa. Pitkälti pyöritään Kajaanin linnassa, kursiiviteksteissä kerrotaan Per Brahen toimista. Kaunis Kaija ehtii rymistellä monessa mukana ja lopuksi reessä Ruotsiin paettaessa jo kolmas mies saa koetella Kaijan kohdussa kasvavan lapsen potkuja. Viihdettä, mutta asiallista.

Kureereja

 Luettu:

20. Kivi Aleksis: KIHLAUS

31 s. Otava 1944  (1866)

Erkki Tantun upeasti kuvittama "komedia 1.ssä näytöksessä". Herrojen Eeva ei suhtaudu suopeasti kraatari Aapeliin ja kihlautuminen menee mönkään. Kureerit vain kortteereja laittoivat.

21. Gallego Garcia Laura: HERÄÄMINEN §§

Idhunin kronikat II

362 s. Bazar 2011

Neliosaisen kronikan toisessa osassa taistellaan ja vitkutellaan, lemmitään siveästi ja lopuksi tapetaan yksi päähenkilöistä. Heränneekö tuo henkiin seuraavassa osassa. Nyt jo voi sanoa, että koko tetralogia olisi mahtunut hyvin yhteen osaan.

22. Ivalo Santeri: PIETARI SÄRKILAHTI §§½

452 s. Wsoy 1950 5. p (1913)

Uskonpuhdistus tulee Suomeen, Pietari Särkilahti on ihan intona oppia levittämässä. Vilahtaa jossain mutkassa joku Mikael Agricolakin.

*****************

Eräs Giorgio Silfer, huomattava italialainen kulttuuripersoona, käänsi Kihlauksen esperantoksi 1980-luvulla, ja kysyi minulta, mitä "kureerit" tarkoittaa. Ei ollut nettiä, joten soitin Kotukselle ja kysyin, Ei vastaaja tiennyt, mutta lupasi soittaa otettuaan asian selville. Soittikin, kuriiria kureeri vain tarkoittaa. Nykypäivänä on helppo netistä kurkistaa:

"Kureerit" viittaa todennäköisimmin Aleksis Kiven Kihlaus-näytelmässä ja sen lauluissa esiintyvään muotoon sanasta kuriiri (lähetti). 

Tunnetuin kohta, jossa sana esiintyy, on laulu: "Kosk' tulit kureerit, ja laittoit kortteerit, ja kysyit: onk's talossa olutta viel'". 

Avainasiat:

• Merkitys: Kuriirit (lähetit/viestinviejät).
• Konteksti: Vanhahtava tai murteellinen muoto, joka esiintyy Aleksis Kiven tuotannossa (esim. Kihlaus ja siihen liittyvät laulut).
• Kortteerit: Samassa yhteydessä käytetään sanaa kortteerit (korteri/majoitus). 

Kyseessä on siis vanhahtava sana kuriireille, ei suoranainen nykysuomen sana.

*************************

Vielä loppuvalitus. Elokuvien nimiä ei enää käännetä englannista. Taas yksi osoitus suomen kielen aliarvostuksesta. Hävetkööt.

IISALOA JA AHTELAA

 Tilasin netistä kopion Ahtelan kauhuteoksesta Degenere (1918). Teos painetaan Intiassa, sidotaan komeisiin kansiin ja toimitetaan kotiosoitteeseen.  Hintaa mahtavat 27 euroa 29 senttiä postikuluineen. Odotan jännityksellä. 

Maksamisessa oli ongelmia, ei sitä voinut noin vain kortilla maksaa vaan täytyi kaiken maailman payballeja täyttää. Luulisin onnistuneeni, ainakin luottokortilla on varausmaksu merkittynä.

Kalvakas kuva revitty netistä.

Luettu:

15. Iisalo Osmo: VORNA §§§½

274 s. Wsoy 1916

Kansantaruun perustuva kertomus uljaasta miehestä, joka Kuhmon seuduilla, Venäjän puolella, aikoinaan johti kyläkuntaa. Vuoron perään karjalaiset ja suomalaiset tuhosivat ryöstöretkillään toistensa asutusta. Tarinaan liittyvät somat naiset, taitavat käsityöläiset ja suomalaisten vastine Vornalle, Seppä nimeltään. Onnellinen on loppu, tietenkin riippuen siitä, miltä puolelta asiaa tarkastellaan. Ei Vorna pahempi roisto ollut kuin Seppäkään.

Eino Railo oli huomattava suomalainen kirjallisuusmies, toimittaja jne. Hänen väitöskirjansa Haamulinna kertoo englantilaisesta kauhukirjallisuudesta, lainasin juuri Järvisen toimittaman uusintapainoksen Haamulinna-teoksesta. Kirjoittaessaan kevyempää tekstiä Railo käytti nimeä Osmo Iisalo. Hyllystäni löytyvät myös nämä:

Iisalo Osmo: ONTREIN TARINOITA §§§

215 s. Wsoy 1920

Kerrassaan mainio kooste kirjoista Murhisaari ja Pyhiinvaeltaja. Eino Railo on tarkasti kuunnellut vanhoja tarinoita. 

 

Iisalo Osmo: SUOMALAISIA LEGENDOJA §§§

227 s. Kirja 1923 SKS 169 

Suomalaiskansainvälisten legendojen perusteella Iisalo (Eino Railo) laati kokoelman, jonka alkupuolta ryydittää kauhu ja loppupuolta Jeesuksen ja Pietarin vierailu Suomessa. Alku on vetävämpää, lopun kertoo Eino Leino runossaan Legenda paremmin.

CHRISTIEN TOINEN KUTSU

 

Hiljalleen olemme keränneet Sapo-sarjaa. Aluksi rajana oli kahden euron kappalehinta, ja kalliimmat kirjat sivuutimme huoletta. Agatha Christien novellikokoelman Toinen kutsu näimme Kontissa kerran, hinta oli 17 euroa. Ei tullut kauppoja. Siihen aikaan tästä Saposta nro 361 pyydettiin jopa sata euroa Vammalan vanhan kirjan päivillä. Kun nyt menimme taas kerran Konttiin ja menin pokkarihyllylle Sapo-tilannetta tarkistamaan, Toinen kutsu odotti siististi ylähyllyllä muutaman muun Agathan kanssa. Nide oli miltei koskemattomassa kunnossa, selkäkin aivan sileä. Hinta 2 €. Tietenkin teimme kaupat.

Kotona tarkistin saatavuustilanteen. Tyydyttävä kappale oli Finlandia-kirjassa kaupan viidelläkympillä. Antikvaarista teoksen olisi saanut kotiin neljälläkympillä.

Sapoja puuttuu vielä noin 60. Mutta yksi kompastuskivi on siis ylitetty. Eikä tarkoitus ole saada sarjaa täyteen. Kahden euron rajaa voi tosin hieman tarvittaessa nostaa, ehkä jopa viiteen euroon.

ELLILÄ EINO JOHANNES

WH HH:n suositeltua E.J. Ellilää, kävin Kirja- ja Lehtilinnassa, josta ystävällinen  Raimo  Kreivi kaiveli hyllyistään nämä kolme teosta. Ellilän laajassa tuotannossa on paljon muitakin, joihin voisi tarttua.

 

 Jostain syystä skanneri oli sitä mieltä, että ylimmän kirjan teksti on violettia. mutta ei ole, harmaata teksti on. Kuvia kannatta näpätä, tekstit tulevat paremmin näkyviin.

Teoksen Kirja on kohtaloni olen jo miltei lukenut loppuun. Suosittelen, Ellilä ei ole turha mies. Omassa kirjastossaan hänellä oli 32 000 nimikettä.

LIITTO vuodelta 1902

 

Varkauden eri liikkeistä hankimme kahdeksan kirjaa. Rahaa paloi neljä euroa. Santeri Ivalolta ovat teokset Kreivin aikaan, Pietari Särkilahti ja Juho Vesainen. Viimeisessä on Erkki Tantun kuvitus. Uusintapainoksia 1950-luvulta.

Agatha Christien Kuolema ilmoittaa lehdestä on vuodelta 1951, Wsoy, 2. painos. Kääntäjä Eila Pajastie. Sama käännös on myös Sapossa nro 79.

Haahtelan Lumipäiväkirja ja Cunninghamin Säkenöivät päivät ovat vaimon hankintoja.

Vuodelta 1902 on teos Liitto, Suomen kaunokirjailijaliiton albumi. Mukana useita mielenkiintoisia nimiä Volter Kilvestä lähtien. Saatan palata sisältöön myöhemmin.

Pär Lagerkvistin Sibyllan, Wsoy 1956, on kääntänyt Mika Waltari.

************

Eksyin vahingossa jollekin rokotusvastaisten huuhaa-sivulle.  Jopa ennestään heikko usko ihmisiin rapistui vielä lisää.