PUTTAALLA

Pihtiputaalla olisi ollut hauskempaa, ellei koko ajan olisi satanut. Paikan ainoa kahvila oli lisäksi kiinni yksityistilaisuuden takia. Joimme kahvit huoltoaseman baarissa, ei niissä mitään vikaa ollut.

Kirpputoreilta ostimme neljä kirjaa. Tärkein Sapo 259, Barnard:  Poikani poloinen, joka puuttui meiltä.

 Toinen miellyttävä ostos oli Beskowin satukirja.

Muut hankinnat: Simo Penttilä: Ylhäisyys ratsastaa yhä (vaikka meillä pitäisi jossain olla kaikki Herrat ja Ylhäisyydet) sekä Aino Pälsi: Tuula, Auran kustantama vuonna 1944.

Silmäiltyämme ravintolavaihtoehtoja päätimme ajaa Viitasaaren kautta mökille ja syödä lounas ABC-asemalla. Mutta Viitasaarella ei ollutkaan nälkä, joten ostimme keitot kaupasta ja lämmitimme ne mökillä.

Pihtipudas oli sateella ikävä paikka. Niin kuin kaikki muutkin paikat.  Sateella.

Matkalla

 Käynnit vuoropäivin Alajärvellä, Kivijärvellä ja Saarijärvellä.

Saarijärven kierrätyskeskuksesta ostimme yhden puuttuvan Sapon: 430:  Kanger:  Laula kuin lintu. Myös ostimme neljä Mankellin Wallanderia. Loistokuntoiset vuoden 2005 painokset. Lisäksi yksi kokooma-CD.

******************

Kivijärvi

Syntymäkuntani Kivijärven kirkko on harvoin auki yleisölle. Nyt kuitenkin, kun torilla oli Kukko-markkinat, kirkkoon pääsi sisälle. Torilla oli 500 ihmistä, kirkossa me kaksi ja opas. 

Muistan vaivaisukon sijainneen aikoinaan ulkona oven vieressä. Nyt se kuitenkin on siirretty sisätiloihin.

*********************************************

Alajärvi

Alajärven kirkko on pyhitetty enkeli Gabrielille. Kuvassa Hannes Autereen aikanaan saarnastuolin reunustaa koristanut hellyttävä Gabriel, vieressään neitsyt Maria.

On kirkossa myös ortodoksinen Gabriel-ikoni, jonka alkuperästä Alajärven opas ei tiennyt mitään. 

RUUMIIN JA SIELUN RAVINTOA

 

Varkaus on ihan kiva paikka. Se on melko lähellä Kuopiota, siellä on erinomainen ruokapaikka eikä kahvihuoneessakaan ole valittamista. Kirjastossa on iso kirjojenvaihtohylly ja lisäksi on muutama kirpputori ja yksi iso kierrätyskeskus.

Tämän päivän saalis koostuu kirjoista, tauluista, levyistä ja puserosta. Hankinnoille tuli hintaa yhteensä noin viisi euroa. Taulutkin maksoivat 50 senttiä kappale.

Ruokana Kaks´Ruusussa oli paistettuja muikkuja. Söin pelkästään niitä enkä riimikanaan koskenut. Moneen vuoteen ei meillä ole ollut verkot vedessä, eikä tule olemaankaan. Venekin on nurinpäin maalla. Olkoon.

Ruokailun jälkeen kävimme tiekirkossa. Vammalan ev. lut, kirkossa on komea koko takaseinän peittävä fresko-alttaritaulu, jonka on maalannut Lennart Segerstråle.

Kotiin ajoimme osittain rankkasateessa.

Kirjat: Uusi Kotipiirin Kirja I vuodelta 1930, alaotsikkona Yläkansakoulun lukukirja. (Yläkansakoulu tarkoitti aikoinaan kansakoulun luokkia kolmannesta ylöspäin). 

Lisäksi ostin Aulis Aarnion teoksen Kostian pappi vuodelta 1992. Tri Aarnio ei ollut pilipalimies.

Ja vielä osui kouraan Vilho Helasen Valvova silmä, 2.p 1953. Toki minulla se jossain ennestään on.

LUKEMISTA.

 

Kirpputorilta ostin kaksi kirjaa:

Johannes Rajavaara (1884 – 1918) oli kansakoulunopettaja, joka kirjoitti neljä teosta. Sisällissodassa hän oli punaisten puolella, ja sodan jälkeen suojeluskuntalaiset teloittivat hänet. Välimäen pojan kustansi 1915 Karisto, vaikkakin wikipedian mukaan kustantaja oli  Suomen luth. evank.-yhdistys.

Kaarlo Hirvonen (1914 – 1997) oli historiantutkija, joka kirjoitti useita nuortenkirjoja ja myöhemmin keskittyi antiikin teosten kääntämiseen. Kondorit tietävät kuolemaa (1945) on Kansankirjan kustantama seikkailukertomus Andeilta.

*****

Luettua:

73. Gulik Robert van: APINA JA TIIKERI §§§

183 s, Wsoy 1979 (Kristiina Rikman) Sapo 229

Kaksi kertomusta, joissa tuomari Dee ratkaisee vaikeat tilanteet. Hauska lukea normaalista poikkeavaa, kiinamaista kerrontaa.

74. Jokinen Seppo: VIIMEINEN VÄÄNTÖ §§

343 s. Kulosaari 2025

30. komisario Koskinen, kait myös viimeinen, koska mies jää eläkkeelle. Joka tapauksessa olen parempiakin sarjan kirjoja lukenut. Mikäli tarkoitus on sitoa langat loppunippuun, solmu jää löysälle. (Muilta tekijöiltä alkoi sarja Nuori Koskinen)

75. Grisham John: VIIMEINEN VALAMIES §§½

387 s. Wsoy 2004 (Jorma-Veikko Sappinen)

1970-luvulla USA oli ankarasti korruptoitunut, rasistinen ja luokkajakoinen valtio. Pahaa miestä ei saada kunnolla tuomittua, ja lopulta psykopaatti hoitaa kiväärillään homman. Ei taida maa tänäänkään ole demokratian mallimaa.

*************

Huomenna rantamökille.

Sapo, Sariola ja pari ryssää.

Hankimme kirjoja. Sapo 114 täydentää Sapo-kokoelmaa, josta puuttuu vielä 63 teosta. Teksti on niin pientä, että lukemaan ei meikähenkilö sitä pysty.

Ostin Kirja- ja Lehtilinnasta minulta puuttuvan Sariolan:

Lisäksi ostin Jussi Kukkosen kirjan Ryssän selustassa.

Ja vielä tilasin Finlandia-kirjalta Kukkos-teoksen aiemman osan, eli Ryssän kintereillä. Nämä teokset kuuluivat tietenkin kiellettyihin sodan jälkeen. Toivottavasti niistä ei tule liian ajankohtaisia lähitulevaisuudessa.

Ja vielä luetut:

61. Kenttä Heikki: MAAHENGEN SALAISUUS §§

110 s. Otava 1915

Valter Juva kirjoitti Kenttä-salanimellä pari kirjaa. Tämä ei ole henkikirja eikä salapoliisikirja, vaan suunnitelma ammoniakin talteenottamiseksi navetan ilmasta. Kovin monimutkaisin suolahappokonstein saadaan salmiakkilannoitetta joka laittaa laihon hurjaan kukoistukseen. Enpä ole nykynavetoissa keinoa käytössä nähnyt. – Eräänlainen vivahdus AIV-rehusta (1929) ja pakokaasujen talteenotosta hennosti vipajaa taustalla.

62. Hako Pekka: UNOHTUMATON MARTTI TALVELA

n. 400 s. Ajatus 2004

Martti Talvela (1935 . 1989) oli Suomen tunnetuimpia bassolaulajia. Hän kiersi maailman oopperalavat Mertopolitania myöten ja eli onnellisimmin lampaiden keskellä Juvan Inkilänhovissa. Tyttären häissä noutaja tuli paikalle ja vei ylipainoisen, sokeritautisen miehen hovilaulajataivaaseen.

63. Nevalainen Liisa: PUNAINEN HATTU §§

257 s. UKK 1979

Luistava teksti, näpertelyhuumehomma ja epäuskottava vasaramurha ryydittävät tätä kertomusta, jossa on liikaa keittiöpsykologiaa ja tarpeetonta asioiden selittelyä.

64. Verronen Maarit: LUOTETTAVA OHIKULKIJA §§

137 s. Tammi 2002

Vankilaa läheltä liippaavia juttuja, jota lipsahtivat minulta ohi tajun.

************

Olemme kaupungissa. ensi tiistaina lähdemme juhannukseksi rantamökille. Ja päivät alkavat lyhetä.

Saarijärvi, kirkko ja kirpputorit

 Saarijärvellä kävimme katsomassa kirkonrakentamisen vaihetta. Viime kesänä tuhopoltettu temppeli on jo miltei valmis. Siisti tuntuu tulevan.

Kahvien (frisee) jälkeen kiersimme ne kirpputorit, jotka ovat auki vain lauantaisin.  Olimme saaliiseen tyytyväisiä.

Mökillä ihmettelemme, ettei vesillä enää suihki veneitä. Hyvä jos yhden päivässä näemme. No, emme ole siellä enää itsekään, vene pysyy nurin rannalla.

Ilma on hieno. Ensi viikolla matalapaineet tuovat vettä ja viileää ilmaa. 

MOBERG JA MINÄ

 

Vilhelm Moberg (1898 – 1973) oli ruotsalainen kirjailija, jonka pääteos on Maastamuuttajat. Ruotsissa teos on neljäosainen. Ostin Varkauden ViaDia-myymälästä kirjan seitsenosaisen kirjakerholaitoksen. Kiinnostuin miehen aikaansaannoksista ja jatkan niihin tutustumista.

  - Abba-miehet Björn Ulvaenus ja Benny Andersson sävelsivät Maastamuuttajista musikaalin Kristina från Duvemåla.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 1 §§§

Vanhassa maassa 1

254 s. SSKK 1974 (1949) (Kristiina Kivivuori)

1850-luvun puolivälissä koittavat katovuodet ja ruoka uhkaa loppua. Paremman elintason perään hamuavat Karl Oskar perheineen ja Amerikan kultamaa kimmeltää silmissä. Ensimmäisessä osassa päästään vasta meren rannalle ja ihmetellään kurjan näköistä Charlotta-purjealusta, jolla matkaan ollaan lähdössä.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 2 §§§½

Vanhassa maassa 2

222 s. SSKK 1974 (Kristiina Kivivuori)

Muuttoseptologian toinen osa, jossa purjehditaan kymmenen viikkoa merellä ja saavutaan New Yorkin satamaan. Ei matka mikään huviristeily ollut.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 3 §§§

Uuteen maahan 1

268 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Uudisasukkaat matkaavat New Yorkista Minnesotaan jokilaivoilla ja loppumatkan kävellen. Muutama rosvokin tavataan, mutta kiusallisimpia ovat itikat. Perillä Fina-Kajsan pojan komeaksi kehuma amerikankoti vaikuttaa siirtolaisista heinäladolta, mutta on siellä ainakin katto ja seinät.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 4 §§§

Uuteen maahan 2

269 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Karl Johan ja Kristiina Nilson asettuvat aloilleen ja elävät kituliaasti ensimmäisen vuotensa Amerikan Minnesotassa. Nälkäkin on, mutta toivo elää.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 5 §§§½

Raivaajat 1

281 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Uusi koti ja kotiseutu kehittyvät kovalla työllä. Uusia ruotsalaisperheitä saapuu saman järven ympärille. Uskolla on suuri merkitys, ja kirkkoa aletaan rakentaa.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 6 §§½

Raivaajat 2

292 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Siirtolaisoleilu jatkuu, asiat asettuvat kohdilleen ja amerikkalaisuus valtaa ruotsalaisuudelta alaa. Eräänlaisena sivujuonteena kulkeva Robertin tarina ei sovi teoksen tyyliin. Uusin lapsi syntyy kuolleena keskosena, ja Kristiina tekee rauhan jumalansa kanssa.

Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 7 §§§½

Viimeinen kirje Ruotsiin

316 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Intiaanit kapinoivat ja Pohjoisvallat sotivat Etelävaltojen orjuusveikkoja vastaan Abe-sedän oppien mukaan. Uudisraivaajat elävät elonsa ja kuolevat, vaimo ensin lapsivuoteeseen ja mies kun aika tulee. Ja naapuri kirjoittaa Ruotsiin sen viimeisen kirjeen.

********************

Moberg Vilhelm: MIES JA HÄNEN NAISENSA §§½

319 s. Aura 1944 2.p (Mikko Taipale)

Riepuniemen mökin pienessä kirjahyllyssä oli muutama teos, ja tämä oli yksi niistä. Luin sen noin 12-vuotiaana ja kertomus jäi mieleeni tuhmempana kuin se on. - Mies muutti kylään ja rakastui naapurin rouvaan. Vastarakkauttakin sai, ja puskissa kuhnittiin. Miehen piika mustasukkaisuuttaan antoi syntiset ilmi. Mies lähti litomaan, ja lopussa nainen avasi kotiuksensa ja poistui – minne lie.

Moberg Vilhelm: RATSASTA TÄNÄ YÖNÄ! §§§§

451 s. Aura 1943 (Arvi Nuormaa)

Värendissä 1650-luvun puolimaissa, aateliset alkavat alistaa vapaita ruotsalaisia talonpoikia. Yksi ei alistu vaan pakenee elämään metsään. Taikausko elää rinnan kristinuskon kera eikä lopussa laula kunniakukko. Oiva lukuromaani.

Moberg Vilhelm: MORSIANTEN LÄHDE §§½

236 s. Aura 1947 (Arvi Nuormaa)

Alaotsikko: Legenda pysyvästi asuvista.

Saman lähteen luona neljänä eri aikakautena saman suvun soittomiehet elävät epäonnista elämäänsä, Pessimistinen pohjavire ei kannusta ihmisuskoon, joten teos sopii hyvin meidänkin aikaamme.

- Morsianten lähde on suotta mukana joillain fantasialistoilla. 

Kevättä ja Talvelaa

 

Tämän kuukauden Varkaus-käynnillä kaikki sujui kaavan mukaan. Kirpputorikierrokset tuottivat viisi kirjaa – yhden sapon joka meillä on ennestään, pari Martti Talvelan elämään liittyvää teosta, yhden Harglan ja yhden Graftonin kirjaindekkarin. Nämä maksoivat yhteensä peräti 1,20 €.

Kun menimme Kaks´ Ruusua-ravintolaan lounaalle, omistaja tuli ovelle toivottamaan meidät kädestä pitäen tervetulleiksi Varkauteen. Paikassa on kelpo lounas jälkiruokineen kaikkineen.

Liityin ryhmään nimeltä Kirjallisuuden ystävät. Panin porukalle pienen yhteenvedon Atoroxeista. Näkyi tuo joitakin kiinnostaneen.

Lähteelle

 Veimme auton firmaan renkaittenvaihtoon. Lähdimme odottaessa kävelylenkille, mies soitti perään.  Kesärenkaat olivat sakkokuluneet. Ostimme firmalta uudet, vaihtoivat nastarenkaiden tilalle Continentalit.  Tänä aamuna satoi kymmenen senttiä lunta. Kävimme silti kaupassa emmekä suistuneet kadulta.

Tilasin Vilhelm Mobergin kirjan Morsianten lähde Kiannan Aitasta. Ei alkanut kirjaa kuulua, piti usuttaa. Nyt viikon päästä mies pisti postiin. Ei hyvä.

Halusimme vaihtelua Vana Tallinnalle, ostimme konjakkipullon. 

Konjakin nimi Apteekkari, kuulemma ranskalaista juomaa, joka perustuu kieltolain aikaiseen reseptiin. Siltä tuo maistui. Palaamme Vana Tallinnaan.

Luettu:

43. Stout Rex: ENNEN KESKIYÖTÄ §§

262 s. Wsoy 1988 2.p (Seppo Virtanen) Sapo 45

Tylsä kertomus tylsästä aiheesta, eikä Nerokaan tunnu olevan nimensä veroinen.

44. Pohl Frederik: SAPATTIVUOSI §

185 s. Book studio 1987 (Reijo Kalvas)

Tylsääkin tylsempi scifikertomus, jossa ei ole scifiä. 

*************** 

DEGENERE, Intian kautta Suomeen takaisin

Satuhyllyssäni on tietääkseni jokainen Suomessa suomeksi kirjoitettu tieteisromaani (ennen vuotta 2000) ja melko täydellinen kokoelma myös fantasiaa ja kauhua. Pahin puute on ollut H. Ahtelan (Einar Reuter, 1881 - 1968) kauhukokoelma Degenere (1918). Se on omakustanne, ja siksi harvinainen. 

Alkuvuonna panin tilauksen sisään, ja tänään sain kopion kirjasesta. Intiassa (lapsityövoimalla?) oli kaivettu jostain pilvistä esille teksti, monistettu ja sidottu koviin tekonahkakansiin. 

Nimilehteä on yksinkertaistettu.

Ensimmäisen kertomuksen alku.

Sidos on melko siisti, yhtä kuprua hieman korjailin.

Toki kirja piti lukea:

38. Ahtela H. : DEGENERE

127 s. Omakustanteen kopio (1918)

Einar Reuter oli metsänhoitaja, kiinnostunut taiteesta ja kirjoittelemisesta. Tämä sairaskertomuskokoelma ei onnistunut minua pelottelemaan, eikä riehakasta riemuakaan teos sisääni sytyttänyt. 

VÄINÖ KATAJA koskenlaskussa

 

VÄINÖ KATAJA (Juvelius) syntyi Hailuodossa 1867 ja kuoli sydänkohtaukseen 47-vuotiaana Ylitorniossa 1914. Luin neljä teosta hänen runsaasta tuotannostaan:

********************

27. Kataja Väinö: KOSKENLASKIJAN MORSIAN §§§

230 s. Karisto 2000 (1914) 8.p

Reipas kahteen kertaan filmattu tarina Perä-Pohjolasta. Lautat ryskävät Korpikoskessa, Kero-Pieti levittää jumalansanaa ja koskenlaskija Antti voittaa Nuottaniemen Hannan omakseen.

28. Kataja Väinö: HEINÄRANNAN ISO-MUSTA §½

75 s. Karisto 1935 (1911)

Kertomus höyrykäyttöisen puimakoneen tulosta Heinärannalle. Liekö piilomainontaa, kyllä koneesta harmiakin tuntui olevan.

29. Kataja Väinö: NOIDAN KIROT §§§

144 s, Karisto 1914

Lappalainen Jantukka karkotetaan kodistaan. Hän kiroaa asuinpaikkansa. Simopa laittaa talonsa kirosta piittaamatta paikalle. Vaivoja tulee, mutta syyllinen on ihan lantalainen kenoselkä. Lopussa taas aurinko niemelle armaasti paistaa.

30. Kataja Väinö: IRJA §§

97 s. Karisto 1967 6.p (1901)

Katajan esikoisteos, samalla Kariston (Tuolloin Karlsson) ensimmäinen kustannettu kirja. Nätti opettajatar panee ruman maanviljelijän pään sekaisin mutta lähteekin keppiä keikuttavan metsäherran matkaan.

(Tullikavaltajia en saanut luettua loppuun.)

******************

Koskenlaskijan morsian on filmattu kahteen kertaan, 1923 (Karu) ja 1934 (Vaala). Myös Noidan kirot on filmattu, vuonna 1927 (Puro).

Katajalle on pystytetty patsaskin, Ylitornioon vuonna 1972. Veistäjänä Ensio Seppänen.

Koskenlaskijan näköis(?)morsian

Iisalmella joimme kahvit kauppatorin kahviossa ja söimme lounaan Raatihuone-ravintolassa. Kirpputoreilta löytyi vain Väinö Katajan teos Koskenlaskijan morsian vuodelta 2000. Ensimmäinen painos ilmestyi 1914 ja tämä on kahdeksas. Kirja on kuvitettu Erkki Karun ohjaaman elokuvan (1922) otoksilla. Onneksi ei ole oikea ensipainos, koska entinen omistaja on saksineen soheltanut nimensä suotta pois.

Oli keväistä ajella Iisalmeen ja takaisin. Paluumatkalla haimme vielä Väisäsen Kotilihan myymälästä makkaroita.

MUUTETAAN MAASTA

 Varkaudessa kadut olivat liukkaat, kahvi hyvää ja lounas oivallinen. Kirpputorikierros tuotti muutaman kirjan, eli Mobergin Maastamuuttajat-sarjan. Toki tämä on kirjakerhoseitsikko, mutta lukeakseni minä tämän ostin. Vaimo hankki yhden musiikkilevyn ja yhden puseron. Matkaan olimme tyytyväiset.

Luettua:

23. Lumikero Kari: UUTISMIES §§§

412 s. Tammi 2019

Fiksusti, itseään liialti kehumatta, Lumikero kertoo elämästään, josta ei menoa ja meininkiä puutu. Hullu maailma ei miestä nujertanut, ja vaarallisen toimittajaelämän ainoa ruumiinvamma tuli Suomessa; mies liukastui lentokenttätaksia odottaessaan ja kaksi kylkiluuta murtui. Nikosiankeikka hoidettiin silti särkylääkkeillä.

24. Ivalo Santeri: KREIVIN AIKAAN §§½

342 S. Wsoy 1950 3.p

Esa sotii, saa aatelisarvon, menee toiseksi parhaan tarjokkaan kanssa naimisiin, lähtee taas turhiin sotiin, palaa raajarikkona ja eukkopa on siveänä odottanut. Karmalan tila saa kunnon isäntänsä pelloilleen, vaikka yksi kuikelo oli tällä välin kovin paikkaa havitellut.

Olin toki aikaisemmin Kreivin aikaan-kirjan lukenut:

Oranen Kaija: KREIVIN AIKAAN §§§

454 s. Teos 2017 YK

Ison vihan ajan tapahtumia kuvataan 1700-luvulta. Tarina pohjautuu samaan legendaan, josta Juhani Aho kirjoitti JUHA-teoksensa. Pitkälti pyöritään Kajaanin linnassa, kursiiviteksteissä kerrotaan Per Brahen toimista. Kaunis Kaija ehtii rymistellä monessa mukana ja lopuksi reessä Ruotsiin paettaessa jo kolmas mies saa koetella Kaijan kohdussa kasvavan lapsen potkuja. Viihdettä, mutta asiallista.

Kureereja

 Luettu:

20. Kivi Aleksis: KIHLAUS

31 s. Otava 1944  (1866)

Erkki Tantun upeasti kuvittama "komedia 1.ssä näytöksessä". Herrojen Eeva ei suhtaudu suopeasti kraatari Aapeliin ja kihlautuminen menee mönkään. Kureerit vain kortteereja laittoivat.

21. Gallego Garcia Laura: HERÄÄMINEN §§

Idhunin kronikat II

362 s. Bazar 2011

Neliosaisen kronikan toisessa osassa taistellaan ja vitkutellaan, lemmitään siveästi ja lopuksi tapetaan yksi päähenkilöistä. Heränneekö tuo henkiin seuraavassa osassa. Nyt jo voi sanoa, että koko tetralogia olisi mahtunut hyvin yhteen osaan.

22. Ivalo Santeri: PIETARI SÄRKILAHTI §§½

452 s. Wsoy 1950 5. p (1913)

Uskonpuhdistus tulee Suomeen, Pietari Särkilahti on ihan intona oppia levittämässä. Vilahtaa jossain mutkassa joku Mikael Agricolakin.

*****************

Eräs Giorgio Silfer, huomattava italialainen kulttuuripersoona, käänsi Kihlauksen esperantoksi 1980-luvulla, ja kysyi minulta, mitä "kureerit" tarkoittaa. Ei ollut nettiä, joten soitin Kotukselle ja kysyin, Ei vastaaja tiennyt, mutta lupasi soittaa otettuaan asian selville. Soittikin, kuriiria kureeri vain tarkoittaa. Nykypäivänä on helppo netistä kurkistaa:

"Kureerit" viittaa todennäköisimmin Aleksis Kiven Kihlaus-näytelmässä ja sen lauluissa esiintyvään muotoon sanasta kuriiri (lähetti). 

Tunnetuin kohta, jossa sana esiintyy, on laulu: "Kosk' tulit kureerit, ja laittoit kortteerit, ja kysyit: onk's talossa olutta viel'". 

Avainasiat:

• Merkitys: Kuriirit (lähetit/viestinviejät).
• Konteksti: Vanhahtava tai murteellinen muoto, joka esiintyy Aleksis Kiven tuotannossa (esim. Kihlaus ja siihen liittyvät laulut).
• Kortteerit: Samassa yhteydessä käytetään sanaa kortteerit (korteri/majoitus). 

Kyseessä on siis vanhahtava sana kuriireille, ei suoranainen nykysuomen sana.

*************************

Vielä loppuvalitus. Elokuvien nimiä ei enää käännetä englannista. Taas yksi osoitus suomen kielen aliarvostuksesta. Hävetkööt.