JOULU VALAMOSSA

Heinäveden Uuden Valamon luostari on uuden igumenin aikana siirtynyt selvästi enemmän luostariksi ja vähemmän turistikatiskaksi. Tietenkin luostarin pitää luostari olla.  Turismi on tuonut rahat luostarin toimintaan. Ehkä alkoholin myynti ottaa jatkossa turismin paikan.

Hotelli vaatisi remonttia. Yleisölle tarkoitetut illanvietot laskivat sen varaan, että ihmiset keskustelevat keskenään. Ravintoa sentään riitti.

Yöpalveluissa emme käyneet, ja muissakaan emme pystyneet olemaan koko aikaa. Myös palvelut olivat enemmän hartaita kuin näyttäviä, ainakin niiltä osin, kun olimme paikalla. Etenkin jäin kaipaamaan komeaa kuorolaulantaa.

Luostarissa ei ollut lunta. Havukasa oikealla on seimi, jonne Jeesus-lapsi syntyi vasta joulupäivänä.

Saarikosken haudalla kynät peittivät kummun. Valitettavasti meillä ei ollut kynää mukana. Kävimme myös Elina Karjalaisen ja Kalle Holmbergin haudoilla.

Kulttuurikeskuksessa oli sama näyttely kuin viime vuonnakin: Taivaallista valoa. Siellä sai kuvata.

Luin luostarissa kaksi metropoliitta Panteleimonin kirjoittamaa dekkaria:

152. Metropoliitta Panteleimon: MATKALLA KAINUUSSA §§

199 s. Myllylahti 2023

Pantsu kirjoittaa leppoisasti näitä poliisinleski Elisabet Urhosen tuykimuksia. Pari murhaa tulee selvitettyä, ja samaan tulokseen tulee myös ystävätär Impi sairasvuoteellaan.

153. Metropoliitta Panteleimon: VIENAN RISTI §§½

189 s. Myllylahti 2021

Kylän kupeelta löytyy hauta, jossa murhatun laukkuvienalaisen luuranko. Ökytalon isäntä kopautetaan hengiltä ja hirtetään. Poliisi karsastaa Urhosen rouvaa, joka kuitenkin postineidin kanssa ratkaisee murhien ongelman. Juoni pysyy kasassa ja Mauno ja Maikki saavat toisensa.

Luostariin ajoimme Riistaveden kautta ja palasimme kotiin Leppävirran kautta. Riistavesi-reitti on  osittain melko kehno ajettava.

Emme vannoneet palaavamme vuoden kuluttua Valamoon, mutta kuka tietää.

SYNTIÄ!

Ajoimme Iisalmelle. Torikahvilan kahvi oli laihaa ja munkki kuivahtanut. Ei sellaista ole siinä paikassa ennen tapahtunut.

Kirpputorikierros tuotti kolme kirjaa,

Kari Enqvistin tieteelliset teokset ovat erittäin älykkäitä ja viisaita, mutta hänen scifi-romaaniaan (Wilson) en saanut luettua. Tämä tulivuoriteos on eräänlainen matkakirja, Italialla on keskeinen osa tarinaa. Yrjänän emännästä on tehty myös järisyttävä elokuva vuonna 1943. Kirja on vuodelta 1937, ensimmäinen painos.  Kolmas teos oli Grishamia ilmaishyllystä.

Lounaan söimme Raatihuone-nimisessä lounasravintolassa, ja olimme tyytyväisiä.

Hammaslääkäri sementoi suussa sitä ja tätä ja kertoi, että tekele kestää kolme päivää tai kolme vuotta. Joten nykyisin puren varovaisesti.

Yksi sapo ja pari muumimukia

Kävimme Varkaudessa. Nautinto-kahvila oli kiinni joten kahvit joimme kirjastokahvilassa, jonka kakku oli kerrassaan mainiota. Kirjastossa menimme myös vaihtohyllyn läpi ja otimme pari kirjaa. 

Kirpputoreilta ei lisäostoksia tullut, mutta Kierrätyskeskuksesta ostimme uutena sapona nro:n 300,  Symons:  Murha! Murha!.  Muutama muukin kirja tarttui mukaan.

Paluumatkalla kävimme Leppävirran Unnukassa, josta ostimme tehtaanmyymälästä muumimukit.

Sapoluettelomme on hukassa, mutta puutoslista on tallessa. 64 sapoa vielä puuttuu.

Vimpeli, Saarikenttä ja pyöreä kirkko

Vimpelissä on komea pesäpallokenttä, Saarikenttä, ja hieno kahdeksankulmainen kirkko vuodelta 1807. 

 

Alttaritaulun (R.W. Ekman, 1872) molemmin puolin on pönttö, vasemmalla papille ja oikealla lukkarille.

Kävimme kahvilla Nelimarkan leipomokahviossa, hyvät annit, ja kirpputorilla, mistä ostin eurolla Seppo Jokisen teoksen Lyödyn laki.

Hyvää ruokapaikkaa emme Vimpelistä löytäneet. joten ajoimme Kyyjärven Paletin kautta mökille, ostimme Paletin S-kaupasta ruokaa ja viinakaupasta Vana Tallinn-pullon.

Lähdemme kaupunkiin jo lauantaina Jyväskylän kautta. Ensi viikolla auton keula lopultakin korjataan. 

Rusakko vai jänis, ja ehtoollinen

Kun söimme aamupalaa, pihapupumme ruokaili myös.  Ensin hän piti aikamoiset juoksusyöksyharjoitukset pitkin pihaa ja pari kertaa mökin ympäri, ja rauhoittui sitten kasvisruokailuun.

Muistojen bulevardin aikana ajoimme Saarijärvelle. Ostimme kierrätyskeskuksesta pari kirjaa ja pitseriasta mukaan Opera Special-pitsan. Mökillä ei kuitenkaan tarjennut terassilla syödä vaan sisällä nautimme pitsaa Kozel-nollaoluen kera.

Saarijärven tiekirkko aukeni tänään ensi kertaa tänä kesänä. Sisällä ihmettelimme mm, entisestä kirkosta tuotua Ehtoollinen-maalausta, joka tunnelmassaan voitti varsinaisen alttaritaulun.

  Johan N. Backmannin   Ehtoollista esittävä maalaus on edellisen kirkon alttaritaulu, hankittu vuonna 1756. 

Luutnanttirakkautta Iisalmelta

 

Iisalmessa joimme kahvit Väisäsen kauppahallikahviossa, siitä kiersimme kirpputorit ja lopetimme oleilun Olvi-hallin lounasravintolaan.

Lähetyskirpputorilta ostimme kaksi kirjaa ja kaksi sapoa otimme ”Saa ottaa”-korista. Mielihyvin jätin ostamatta Tuulen viemää-romaanin kaksi mukajatkoa nimeltään Scarlett I ja II (Alexandra Ripley)

Sapot meillä on ennestään, mutta rantamökin kakkosvarasto täydentyy,  Onpa minulla tuo ei-sapokin ennestään:

    Reponen Kalervo: LUUTNANTTI HARHON RAKKAUS §§

    225 s. Karisto 1953 2.p

   Tuntematon maa, onpa outoa räjähdysainettakin sekä muuta kummallista.         Sekä uljaita suomalaissotureita sotkeutumassa toisten asioihin.

Ostelen halvalla näitä vanhoja suomalaisia scififantasioita, vaikka ne eivät muita kuin minua kiinnostakaan.

Vaahteramäen kirpparilta emme löytäneet mitään.

Kävellessämme ympäriinsä otin kuvan luterilaisen kirkon tornista huurteisten koivujen takana.

Kävimme myös katsomassa ortodoksisen kirkon ulkoapäin. 

Ajoin takaisin Kuopioon leppoisassa kevätsäässä.