MAASTAMUUTTO ETENEE

Luettu:

 

33. Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 3 §§§

268 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Uudisasukkaat matkaavat New Yorkista Minnesotaan jokilaivoilla ja loppumatkan kävellen. Muutama rosvokin tavataan, mutta kiusallisimpia ovat itikat. Perillä Fina-Kajsan pojan komeaksi kehuma amerikankoti vaikuttaa siirtolaisista heinäladolta, mutta on siellä ainakin katto ja seinät.

34. Havaste Paula: KOTASAVUN MARJA §§§

359 s. Gummerus 2005 3.p

Aikuisten satu, ihmissusiteos, jonka pääpaino on saamelaisten elämässä ja fantasia tuntuu päälle liimatulta. Mutta leppoisa teos lukea.

35. Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 4 §§§

269 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori)

Karl Johan ja Kristiina Nilson asettuvat aloilleen ja elävät kituliaasti ensimmäisen vuotensa Amerikan Minnesotassa. Nälkäkin on, mutta toivo elää.

**************

Maassa ei ole lunta. Terveydenhoidolliset toimenpiteet viivästyttävät mökille lähtöä, mutta eiköhän ensi viikko tuo selvyyttä asiaan.

Kävimme ortodoksien kevätmyyjäisissä, ostimme karjalanpiirakoita ja pashaa.

Ja ihmetellään edelleen, miten vähällä järjellä maapallon maita hallitaan 

(Axel Oxenstierna).

).

Pyhiä ja vähemmän pyhiä

Kun haluaa seinälleen pyhimyskuvia, kannattaa ostaa kuva, jossa pyhiä on paljon. Kappalehinta jää pienemmäksi.  Korkeatasoinen painotuote, 7 euroa. Lähtöisin Retretin taidenäyttelystä, muistan olleeni sitä paikalla katsomassa kauan sitten (1996). 

************

Luin:

31. Ilmari Osmo: SIRIUKSEN LÄHETTILÄS §½

154 s. Wsoy 1958 NTK 112 

Kaksi parikymppistä pojankoltiaista seikkailee Venuksessa ja Maapallolla. Siriukselta saapuu metallipallo, paikallinen osaäly, joka auttaa nuorukaisia. Maassa syttyy kapina, koltiaiset painuvat paikalle ja älykuulansa avulla nujertavat kapinalliset. Suurin osa teoksesta on pahinta mahdollista sodankäyntiä. Lopuksi viimeisillä voimillaan kuula antaa nuorukaisille elämänohjeita, vaikkakin toteaa, ettei Maan asukkaille voi viisautta siirtää heidän alhaisen kehitysasteensa tähden. No, tuo on totta. 

32. Garcia Marguez Gabriel. CENT JAROJ DA SOLECO

411 s. Mondial 2013 3. p (esperantoksi Fernando de Diego)

Kirja on loistava, joten siihen en sen kummemmin puutu. de Diego käyttää äärimmilleen vietyä esperantoa, joten teosta ei ole helppo lukea, ellei hallitse kieltä liki täydellisesti. Minullekin kertomuksen läpiluku kävi voimille, vaikka suomeksi olen kirjan kolmeen kertaan lukenut.   

***********

Mökkikausi siintää silmiin, vaikka kummallakin on terveyshoidollisia käyntejä tiedossa. Jossain välissä hyrähtää pösö kohti Kannonkoskea, eikä silloin maailmanmeno pimpsata niin pahasti kuin yleensä. (Huom. siistitty virke)

 

VÄINÖ KATAJA koskenlaskussa

 

VÄINÖ KATAJA (Juvelius) syntyi Hailuodossa 1867 ja kuoli sydänkohtaukseen 47-vuotiaana Ylitorniossa 1914. Luin neljä teosta hänen runsaasta tuotannostaan:

********************

27. Kataja Väinö: KOSKENLASKIJAN MORSIAN §§§

230 s. Karisto 2000 (1914) 8.p

Reipas kahteen kertaan filmattu tarina Perä-Pohjolasta. Lautat ryskävät Korpikoskessa, Kero-Pieti levittää jumalansanaa ja koskenlaskija Antti voittaa Nuottaniemen Hannan omakseen.

28. Kataja Väinö: HEINÄRANNAN ISO-MUSTA §½

75 s. Karisto 1935 (1911)

Kertomus höyrykäyttöisen puimakoneen tulosta Heinärannalle. Liekö piilomainontaa, kyllä koneesta harmiakin tuntui olevan.

29. Kataja Väinö: NOIDAN KIROT §§§

144 s, Karisto 1914

Lappalainen Jantukka karkotetaan kodistaan. Hän kiroaa asuinpaikkansa. Simopa laittaa talonsa kirosta piittaamatta paikalle. Vaivoja tulee, mutta syyllinen on ihan lantalainen kenoselkä. Lopussa taas aurinko niemelle armaasti paistaa.

30. Kataja Väinö: IRJA §§

97 s. Karisto 1967 6.p (1901)

Katajan esikoisteos, samalla Kariston (Tuolloin Karlsson) ensimmäinen kustannettu kirja. Nätti opettajatar panee ruman maanviljelijän pään sekaisin mutta lähteekin keppiä keikuttavan metsäherran matkaan.

(Tullikavaltajia en saanut luettua loppuun.)

******************

Koskenlaskijan morsian on filmattu kahteen kertaan, 1923 (Karu) ja 1934 (Vaala). Myös Noidan kirot on filmattu, vuonna 1927 (Puro).

Katajalle on pystytetty patsaskin, Ylitornioon vuonna 1972. Veistäjänä Ensio Seppänen.

Meren yli, koskesta alas

Latasin tietokoneeseen jo ajat sitten erittäin käyttökelpoisen ohjesivuston: Kielitoimiston sanakirja. Aina kun herää epäilys jostain sanasta, sen taivutuksesta tai merkityksestä, käyn asian tarkistamassa. Pelaa tuo puhelimessakin.

Luetut, ostettuja Iisalmesta ja Varkaudesta. Maastamuuttajissa on seitsemän osaa.

25. Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 1 §§§

254 s. SSKK 1974 (1949) (Kristiina Kivivuori)

1850-luvun puolivälissä koittavat katovuodet ja ruoka uhkaa loppua. Paremman elintason perään hamuavat Karl Oskar perheineen ja Amerikan kultamaa kimmeltää silmissä. Ensimmäisessä osassa päästään vasta meren rannalle ja ihmetellään kurjan näköistä Charlotta-purjealusta, jolla matkaan ollaan lähdössä.

26. Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 2 §§§½

222 s. SSKK 1974 (Kristiina Kivivuori)

Muuttoseptologian toinen osa, jossa purjehditaan kymmenen viikkoa merellä ja saavutaan New Yorkin satamaan. Ei matka mikään huviristeily ollut.

 

 

27. Kataja Väinö: KOSKENLASKIJAN MORSIAN §§§

230 s. Karisto 2000 (1914) 8.p

Reipas kahteen kertaan filmattu tarina Perä-Pohjolasta. Lautat ryskävät Korpikoskessa, Kero-Pieti levittää jumalansanaa ja koskenlaskija Antti voittaa Nuottaniemen Hannan omakseen.

 

MUUTETAAN MAASTA

 Varkaudessa kadut olivat liukkaat, kahvi hyvää ja lounas oivallinen. Kirpputorikierros tuotti muutaman kirjan, eli Mobergin Maastamuuttajat-sarjan. Toki tämä on kirjakerhoseitsikko, mutta lukeakseni minä tämän ostin. Vaimo hankki yhden musiikkilevyn ja yhden puseron. Matkaan olimme tyytyväiset.

Luettua:

23. Lumikero Kari: UUTISMIES §§§

412 s. Tammi 2019

Fiksusti, itseään liialti kehumatta, Lumikero kertoo elämästään, josta ei menoa ja meininkiä puutu. Hullu maailma ei miestä nujertanut, ja vaarallisen toimittajaelämän ainoa ruumiinvamma tuli Suomessa; mies liukastui lentokenttätaksia odottaessaan ja kaksi kylkiluuta murtui. Nikosiankeikka hoidettiin silti särkylääkkeillä.

24. Ivalo Santeri: KREIVIN AIKAAN §§½

342 S. Wsoy 1950 3.p

Esa sotii, saa aatelisarvon, menee toiseksi parhaan tarjokkaan kanssa naimisiin, lähtee taas turhiin sotiin, palaa raajarikkona ja eukkopa on siveänä odottanut. Karmalan tila saa kunnon isäntänsä pelloilleen, vaikka yksi kuikelo oli tällä välin kovin paikkaa havitellut.

Olin toki aikaisemmin Kreivin aikaan-kirjan lukenut:

Oranen Kaija: KREIVIN AIKAAN §§§

454 s. Teos 2017 YK

Ison vihan ajan tapahtumia kuvataan 1700-luvulta. Tarina pohjautuu samaan legendaan, josta Juhani Aho kirjoitti JUHA-teoksensa. Pitkälti pyöritään Kajaanin linnassa, kursiiviteksteissä kerrotaan Per Brahen toimista. Kaunis Kaija ehtii rymistellä monessa mukana ja lopuksi reessä Ruotsiin paettaessa jo kolmas mies saa koetella Kaijan kohdussa kasvavan lapsen potkuja. Viihdettä, mutta asiallista.

Kureereja

 Luettu:

20. Kivi Aleksis: KIHLAUS

31 s. Otava 1944  (1866)

Erkki Tantun upeasti kuvittama "komedia 1.ssä näytöksessä". Herrojen Eeva ei suhtaudu suopeasti kraatari Aapeliin ja kihlautuminen menee mönkään. Kureerit vain kortteereja laittoivat.

21. Gallego Garcia Laura: HERÄÄMINEN §§

Idhunin kronikat II

362 s. Bazar 2011

Neliosaisen kronikan toisessa osassa taistellaan ja vitkutellaan, lemmitään siveästi ja lopuksi tapetaan yksi päähenkilöistä. Heränneekö tuo henkiin seuraavassa osassa. Nyt jo voi sanoa, että koko tetralogia olisi mahtunut hyvin yhteen osaan.

22. Ivalo Santeri: PIETARI SÄRKILAHTI §§½

452 s. Wsoy 1950 5. p (1913)

Uskonpuhdistus tulee Suomeen, Pietari Särkilahti on ihan intona oppia levittämässä. Vilahtaa jossain mutkassa joku Mikael Agricolakin.

*****************

Eräs Giorgio Silfer, huomattava italialainen kulttuuripersoona, käänsi Kihlauksen esperantoksi 1980-luvulla, ja kysyi minulta, mitä "kureerit" tarkoittaa. Ei ollut nettiä, joten soitin Kotukselle ja kysyin, Ei vastaaja tiennyt, mutta lupasi soittaa otettuaan asian selville. Soittikin, kuriiria kureeri vain tarkoittaa. Nykypäivänä on helppo netistä kurkistaa:

"Kureerit" viittaa todennäköisimmin Aleksis Kiven Kihlaus-näytelmässä ja sen lauluissa esiintyvään muotoon sanasta kuriiri (lähetti). 

Tunnetuin kohta, jossa sana esiintyy, on laulu: "Kosk' tulit kureerit, ja laittoit kortteerit, ja kysyit: onk's talossa olutta viel'". 

Avainasiat:

• Merkitys: Kuriirit (lähetit/viestinviejät).
• Konteksti: Vanhahtava tai murteellinen muoto, joka esiintyy Aleksis Kiven tuotannossa (esim. Kihlaus ja siihen liittyvät laulut).
• Kortteerit: Samassa yhteydessä käytetään sanaa kortteerit (korteri/majoitus). 

Kyseessä on siis vanhahtava sana kuriireille, ei suoranainen nykysuomen sana.

*************************

Vielä loppuvalitus. Elokuvien nimiä ei enää käännetä englannista. Taas yksi osoitus suomen kielen aliarvostuksesta. Hävetkööt.

ETUPÄÄSSÄ IISALOA

 LUETTU: 

 16. Gardner John: MYRKKYOHJUS §

228 s. Gummerus 1968 (Erkki Savolainen)

Bioase, naisvakoojakoulu, pari jamesbondia ja kääpiöroisto. Kaikesta päätellen maailma pelastui, loppu oli pakko harppoa.

17. Lampi Heimo: SORTAVALAN PÄIVIÄ §§

190 s. Kirjapaja 1987

Hovioikeudenneuvos, nunna Kristodulin isä, kirjoitti dekkareitakin. Mutta tämä leppoinen muisteluteos lapsuudesta Sortavalassa on auringonpaisteen ja Laatokan laineiden kuvioima lapsuudenkuvaus.

18. Iisalo Osmo: ONTREIN TARINOITA §§§

215 s. Wsoy 1920

Kerrassaan mainio kooste kirjoista Murhisaari ja Pyhiinvaeltaja. Eino Railo on tarkasti kuunnellut vanhoja tarinoita.

19. Iisalo Osmo: SOLJALAN EMÄNTÄ §§

325 s, Wsoy 1919 2.p

Teos eroaa Eino Railon Iisalo-nimellä kirjoitetusta muusta tuotannosta. Kirjaa voisi sanoa kartanonpito-oppaaksi. Eva tulee miniäksi Soljalaan ja pistää talon asiat uusille urille. Huolellisesti selostetaan rakennusten remontoinnit, karjanhoidon uusimmat suuntaukset ja maanviljelyn viime vinkaukset. Torppareiden asemaakin parannetaan, osin komentojen kautta. Ylväs hyvinvointi leviää maaseudun ylle, ja suvi-ehtoossa Soljalaan syntyy uuden isännän tarmokas alku.

****************

Soljalan emännän tilasin kirjaston kautta Varastokirjastosta. Viikon kesti, että teos tuotiin kaupungin toiselta laidalta toiselle. Maksu 4 euroa, kirjastonhoitaja sanoi, että kaukolainauksen hinta nousee kahdeksaan euroon ensi kuun alusta. 

IISALOA JA AHTELAA

 Tilasin netistä kopion Ahtelan kauhuteoksesta Degenere (1918). Teos painetaan Intiassa, sidotaan komeisiin kansiin ja toimitetaan kotiosoitteeseen.  Hintaa mahtavat 27 euroa 29 senttiä postikuluineen. Odotan jännityksellä. 

Maksamisessa oli ongelmia, ei sitä voinut noin vain kortilla maksaa vaan täytyi kaiken maailman payballeja täyttää. Luulisin onnistuneeni, ainakin luottokortilla on varausmaksu merkittynä.

Kalvakas kuva revitty netistä.

Luettu:

15. Iisalo Osmo: VORNA §§§½

274 s. Wsoy 1916

Kansantaruun perustuva kertomus uljaasta miehestä, joka Kuhmon seuduilla, Venäjän puolella, aikoinaan johti kyläkuntaa. Vuoron perään karjalaiset ja suomalaiset tuhosivat ryöstöretkillään toistensa asutusta. Tarinaan liittyvät somat naiset, taitavat käsityöläiset ja suomalaisten vastine Vornalle, Seppä nimeltään. Onnellinen on loppu, tietenkin riippuen siitä, miltä puolelta asiaa tarkastellaan. Ei Vorna pahempi roisto ollut kuin Seppäkään.

Eino Railo oli huomattava suomalainen kirjallisuusmies, toimittaja jne. Hänen väitöskirjansa Haamulinna kertoo englantilaisesta kauhukirjallisuudesta, lainasin juuri Järvisen toimittaman uusintapainoksen Haamulinna-teoksesta. Kirjoittaessaan kevyempää tekstiä Railo käytti nimeä Osmo Iisalo. Hyllystäni löytyvät myös nämä:

Iisalo Osmo: ONTREIN TARINOITA §§§

215 s. Wsoy 1920

Kerrassaan mainio kooste kirjoista Murhisaari ja Pyhiinvaeltaja. Eino Railo on tarkasti kuunnellut vanhoja tarinoita. 

 

Iisalo Osmo: SUOMALAISIA LEGENDOJA §§§

227 s. Kirja 1923 SKS 169 

Suomalaiskansainvälisten legendojen perusteella Iisalo (Eino Railo) laati kokoelman, jonka alkupuolta ryydittää kauhu ja loppupuolta Jeesuksen ja Pietarin vierailu Suomessa. Alku on vetävämpää, lopun kertoo Eino Leino runossaan Legenda paremmin.

USKOA JA PAKANUUTTA

Luettu:

 

12. Sevtsenko Tatjana: IGUMENI HARITON

469 s. Valamo 2017 (Tarja Kämäräinen)

Teoksen piti olla igumeni Haritonin elämäkerta. Hariton oli Laatokan Valamon viimeinen ja Uuden Valamon ensimmäinen johtaja. Enemmän laaja teos kuitenkin kertoo kalenterikiistasta. Vanhan ajanlaskun (juliaaninen) ja uuden (gregoriaaninen) edustajat kiistelevät verissä päin. Hieman kinastelevat keskenään myös Moskovan patriarkaattiin halajavat ja Ekumeeniseen patriarkaattiin hinkujat. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu – ja on kuulunut jo pitkään – juuri Ekumeeniseen porukkaan. (Suomessa on vieläkin eräillä ortodoksitahoilla kaipuu niin Moskovaan kuin vanhaan ajanlaskuunkin.)

13. Christie Agatha: TOINEN KUTSU §§

206 s. Wsoy 1992 (Kirsti Kattelus)

Mitättömäntuntuisia kertomuksia. Ilmankos on harvinainen.

14. Aho Juhani; PANU §§§§

485 s. Wsoy 1948 (1897) 

Kovinkin kansatieteellinen kertomus pakanuuden ja kristinuskon kohtaamisessa Suomessa. Ehkä ei ole niinkään väliä, mihin uskoo, vaan miten elää. Onko alttarilla ja kirkolla kovinkaan eroa uhripuuhun ja muistolehtoon verraten. En tiedä.

*********************

Helmikuu menossa. Pakkasta yli 20 astetta. Onneksi talvipesässä on lämmintä. Muuten olen sitä mieltä, että sudet eivät tarvitse vainoa. 

JOKA VANHOJA KIRJOJA MUISTAA ...

Luetut, vanhempaa kirjallisuutta:

 

9. Ivalo Santeri: JUHO VESAINEN §§

258 s. Wsoy 1950 (1894) 15.p

Hämärien historiatietojen mukaan sepitetty teos, jossa kostoretket hävittävät vuoroin Pohjanmaata, vuoroin Vienaa. Petsamon luostarin Vesaisen joukot tuhoavat ja tappavat munkit, ja joku kaupunkikin siinä joutessa poltetaan. Vaan saa Juho musketista luodin rintaansa ja heittää henkensä hetkeä ennen, kun vaimorukka saa vainajamiehensä kotituvan lattialle retkottamaan Ei ole sankaritaru tämä.

10. Moberg Vilhelm: MIES JA HÄNEN NAISENSA §§½

319 s. Aura 1944 2.p (Mikko Taipale)

Riepuniemen mökin pienessä kirjahyllyssä oli muutama teos, ja tämä oli yksi niistä. Luin sen noin 12-vuotiaana ja kertomus jäi mieleeni tuhmempana kuin se on. - Mies muutti kylään ja rakastui naapurin rouvaan. Vastarakkauttakin sai, ja puskissa kuhnittiin. Miehen piika mustasukkaisuuttaan antoi syntiset ilmi. Mies lähti litomaan, ja lopussa nainen avasi kotiuksensa ja poistui – minne lie.

11. LIITTO Suomen kaunokirjailijaliiton albumi 1902

254 s, Weilin 1902

Suurelta osin harrastelijatason kirjoitelmia ja runokyhäelmiä. Mukana sentään Volter Kilpi, Juhani Aho, Maila Talvio ja Eino Leino. Parasta I. (K?) Inhan viisi satua.

***************

Kävimme Jyväskylässä, jossa sisar vähitellen kuihtuu pois. Hänen luonaan käy hoitaja neljä kertaa päivässä. Nykypuhelimien kanssa on ongelmia, olisi parempi, jos pöydällä olisi vanha kunnon lankapuhelin. 

Ja Siilinjärven kirkossa oli leppoisa tunnelma ja pappeja kuin pipoa, joten kävin ehtoollisella.

KIRJOJA KERÄTÄÄN

 Luetut:

4. Juhani Risto: SALATUIMPAAN SAAKKA §§

302 s. Like 2009

Suursuomihaavetta herätellään mutta taivaan tuuliin lentää everstin asevarasto. Paavali on hukassa, vaan ilmestyypä ovelle viimeisellä sivulla. Tunnelma on kuin maalaismarkkinoilla, jossa nuoriso mellastaa.

5. Lagerkvist Pär: SIBYLLA §§§½

194 s. Wsoy 1956 (Mika Waltari)

Legenda, joka ihmeesti veti puoleensa. Vuohet, oraakkelit, kuolematon mies ja rujo jumallapsi täyttävät vuorenrinteen epätoivolla.

6. Ellilä E. J.: KIRJA ON KOHTALONI §§§§

184 s. Gummerus 1948

7. Ellilä E, J.: KIRJOJEN TAIKA §§§

144 s. Wsoy 1952

8. Ellila E. J.(Toim): OMA KIRJASTONI §§

218 s. Wsoy 1949

Kolme teosta kirjoista ja niiden keräilystä. Ellilä (1892 – 1983) oli kustannusvirkailija ja toimittaja, jonka omassa kirjastossa oli enimmillääm 35 tuhatta kirjanimikettä. Kohtaloni ja Taika ovat henkilökohtaista tilitystä Ellilän omasta kirjasuhteesta, Kirjastossa muutamat henkilöt kertovat omista kirjastoistaan. Valitettavasti jutut menevät pitkälti nimikkeiden luettelemiseksi. Ajalleen kuvaavaa on, että ainoa mukaan päässyt nainen (Jenny Paulaharju) kertoo miesvainajansa kirjastosta.

****************

Tylsä talvi etenee. Huomenna on tarkoitus käydä Jyväskylässä, sunnuntaina Siilinjärvellä liturgiassa. 

Mutta isot herrat käyvät yhä hulluimmiksi enkä näe minkäänlaista viisastumista näköpiirissä. Maailma räjähtää populistiseen somepaskaan. 

LUOSTARITUNNELMIA

 Vuosi on vaihtunut. Uusi vuosi, kuten loppiainenkin, kuluivat rauhallisesti. Luettukin on:

1. Fabricius Johan: KAPTEENI BONTEKOEN LAIVAPOJAT §§§

318 s. Wsoy 1945 (Risto Leistelä)

Hollantilainen reipas nuortenkirja, joka käy jopa matkakertomuksesta. Neljä nuorukaista matkustaa purjelaivassa Itä-Intiaan, haaksirikkoutuu, kulkee jalkaisin ja lautoilla petoeläinten ja ihmissyöjien kansoittamassa viidakossa, siveästi kuljettaa hetken mukanaan somaa Saleimania, josta on heille suurta apua, ja lopuksi saapuu eurooppalaisten ilmoille. Yksi jää laivahommiin ja kolme palaa kotiin äitiensä luokse. Leppoisa juttu.

2. Waltari Mika: KUOLLEEN SILMÄT ja muita kauhukertomuksia §§§

292 s. Wsoy 2023 (Toim. Juri Nummelin)

Rehellisen Kuolleen silmät-kokoelman lisäksi mukana on muutama muukin kertomus ja vielä iso kasa runoja, joista veisasin viis. Omasta hyllystä löytyy alkuperäinen silmä-teos vuodelta 1926, ja siitä lukien novellit maistuvat vetävämmin.

3. Nunna Kristoduli: PÄIVÄKIRJAT §§§§

415 s. Lintula 2022

Nunna Kristoduli (Anna-Leena Lampi, 1945 – 2020) oli Kreikassa Bytouman luostarissa sisarena 27 vuotta. Vuonna 2001 hän palasi Suomeen, Lintulan luostariin, opillisten (rasismi) mielipide-erojen vuoksi. Hän piti päiväkirjaa 11-vuotiaasta asti, etenkin Kreikan vuosinaan. Tämän teoksen ovat toimittaneet hänen suomalaiset sisarensa Maria ja Riitta Lampi. Ostin teoksen Valamon Lafkasta kannatuksen vuoksi, ja luin kirjan suorastaan innolla.

Nunna Kristodulin päätyö Bytoumassa oli Filokalian kääntäminen suomeksi.

Kävin kerran Wanhain Herrain mukana Bytouman luostarissa nunna Kristodulia tapaamassa. Kerran myös tapasin hänet Valamon luostarissa hänen Suomeen palaamisensa jälkeen.

Kristodulin isä, hovioikeuden presidentti Heimo Lampi, on kirjoittanut mm. dekkarin Kuolema kulkee Meteoralla, Meteora sijaitsee lähellä Bytoumaa. 

*********

Mitään tulevaisuussuunnitelmia meillä ei ole. Mennään päivä kerrallaan.