PUTTAALLA

Pihtiputaalla olisi ollut hauskempaa, ellei koko ajan olisi satanut. Paikan ainoa kahvila oli lisäksi kiinni yksityistilaisuuden takia. Joimme kahvit huoltoaseman baarissa, ei niissä mitään vikaa ollut.

Kirpputoreilta ostimme neljä kirjaa. Tärkein Sapo 259, Barnard:  Poikani poloinen, joka puuttui meiltä.

 Toinen miellyttävä ostos oli Beskowin satukirja.

Muut hankinnat: Simo Penttilä: Ylhäisyys ratsastaa yhä (vaikka meillä pitäisi jossain olla kaikki Herrat ja Ylhäisyydet) sekä Aino Pälsi: Tuula, Auran kustantama vuonna 1944.

Silmäiltyämme ravintolavaihtoehtoja päätimme ajaa Viitasaaren kautta mökille ja syödä lounas ABC-asemalla. Mutta Viitasaarella ei ollutkaan nälkä, joten ostimme keitot kaupasta ja lämmitimme ne mökillä.

Pihtipudas oli sateella ikävä paikka. Niin kuin kaikki muutkin paikat.  Sateella.

RUUMIIN JA SIELUN RAVINTOA

 

Varkaus on ihan kiva paikka. Se on melko lähellä Kuopiota, siellä on erinomainen ruokapaikka eikä kahvihuoneessakaan ole valittamista. Kirjastossa on iso kirjojenvaihtohylly ja lisäksi on muutama kirpputori ja yksi iso kierrätyskeskus.

Tämän päivän saalis koostuu kirjoista, tauluista, levyistä ja puserosta. Hankinnoille tuli hintaa yhteensä noin viisi euroa. Taulutkin maksoivat 50 senttiä kappale.

Ruokana Kaks´Ruusussa oli paistettuja muikkuja. Söin pelkästään niitä enkä riimikanaan koskenut. Moneen vuoteen ei meillä ole ollut verkot vedessä, eikä tule olemaankaan. Venekin on nurinpäin maalla. Olkoon.

Ruokailun jälkeen kävimme tiekirkossa. Vammalan ev. lut, kirkossa on komea koko takaseinän peittävä fresko-alttaritaulu, jonka on maalannut Lennart Segerstråle.

Kotiin ajoimme osittain rankkasateessa.

Kirjat: Uusi Kotipiirin Kirja I vuodelta 1930, alaotsikkona Yläkansakoulun lukukirja. (Yläkansakoulu tarkoitti aikoinaan kansakoulun luokkia kolmannesta ylöspäin). 

Lisäksi ostin Aulis Aarnion teoksen Kostian pappi vuodelta 1992. Tri Aarnio ei ollut pilipalimies.

Ja vielä osui kouraan Vilho Helasen Valvova silmä, 2.p 1953. Toki minulla se jossain ennestään on.

PERHOSSA JA ANDEILLA

 

Perho on aivan viehättävä kunta, jossa n. 2500 asukasta. Joimme kahvit ihan viihtyisässä huoltoaseman kahviossa. Siitä yritimme kirpputorille, jonka piti olla auki mutta joka oli kiinni, sitten suuntasimme kierrätyskeskukseen, jota emme löytäneet ja vihdoin kävelimme reitin Perhojoen viertä, edes takaisin välillä puolta vaihtaen.

Matkalla on mm. tämä patsas, jonka paikalliset leijonat ovat kunnalle lahjoittaneet.

Soma kirkko seisoo kummulla, on se tuolla vaikka kuuset suurimmalta osin sen peittävät.

Kellotapulin takana seisoo vaivaisakka, jonka rinta-aukkoon ropomme pistimme.

Sisätiloilta kirkko on rauhallinen hillittyine väreineen. Keskellä salia seisovat urut, jotka kuulemma eivät olisi parvelle mahtuneet.

Vielä kävimme paikan ainoassa ruokalassa syömässä mitäänsanomattomat hampurilaisateriat ja ajoimme mökille.

Eilen kävimme Karstulassa ja mukaan lähti kirpputorilta neljä oikeanmallista teekuppia.

******************

Ja luettukin on:

76. Hirvonen Kaarlo: KONDORIT TIETÄVÄT KUOLEMAA §§½

219 s. Kansankirja 1945

Hirvonen toimi lähinnä Kreikan historian tutkijana, mutta kirjoitteli myös viihdettä. Tämä Etelä-Amerikan Andeille sijoittuva seikkailukertomus on ihan kelpo tarina – jonka loppu ikävä kyllä läpsähtää kuin lehmän lanta ahon laitaan.