RUUMIIN JA SIELUN RAVINTOA

 

Varkaus on ihan kiva paikka. Se on melko lähellä Kuopiota, siellä on erinomainen ruokapaikka eikä kahvihuoneessakaan ole valittamista. Kirjastossa on iso kirjojenvaihtohylly ja lisäksi on muutama kirpputori ja yksi iso kierrätyskeskus.

Tämän päivän saalis koostuu kirjoista, tauluista, levyistä ja puserosta. Hankinnoille tuli hintaa yhteensä noin viisi euroa. Taulutkin maksoivat 50 senttiä kappale.

Ruokana Kaks´Ruusussa oli paistettuja muikkuja. Söin pelkästään niitä enkä riimikanaan koskenut. Moneen vuoteen ei meillä ole ollut verkot vedessä, eikä tule olemaankaan. Venekin on nurinpäin maalla. Olkoon.

Ruokailun jälkeen kävimme tiekirkossa. Vammalan ev. lut, kirkossa on komea koko takaseinän peittävä fresko-alttaritaulu, jonka on maalannut Lennart Segerstråle.

Kotiin ajoimme osittain rankkasateessa.

Kirjat: Uusi Kotipiirin Kirja I vuodelta 1930, alaotsikkona Yläkansakoulun lukukirja. (Yläkansakoulu tarkoitti aikoinaan kansakoulun luokkia kolmannesta ylöspäin). 

Lisäksi ostin Aulis Aarnion teoksen Kostian pappi vuodelta 1992. Tri Aarnio ei ollut pilipalimies.

Ja vielä osui kouraan Vilho Helasen Valvova silmä, 2.p 1953. Toki minulla se jossain ennestään on.

PERHOSSA JA ANDEILLA

 

Perho on aivan viehättävä kunta, jossa n. 2500 asukasta. Joimme kahvit ihan viihtyisässä huoltoaseman kahviossa. Siitä yritimme kirpputorille, jonka piti olla auki mutta joka oli kiinni, sitten suuntasimme kierrätyskeskukseen, jota emme löytäneet ja vihdoin kävelimme reitin Perhojoen viertä, edes takaisin välillä puolta vaihtaen.

Matkalla on mm. tämä patsas, jonka paikalliset leijonat ovat kunnalle lahjoittaneet.

Soma kirkko seisoo kummulla, on se tuolla vaikka kuuset suurimmalta osin sen peittävät.

Kellotapulin takana seisoo vaivaisakka, jonka rinta-aukkoon ropomme pistimme.

Sisätiloilta kirkko on rauhallinen hillittyine väreineen. Keskellä salia seisovat urut, jotka kuulemma eivät olisi parvelle mahtuneet.

Vielä kävimme paikan ainoassa ruokalassa syömässä mitäänsanomattomat hampurilaisateriat ja ajoimme mökille.

Eilen kävimme Karstulassa ja mukaan lähti kirpputorilta neljä oikeanmallista teekuppia.

******************

Ja luettukin on:

76. Hirvonen Kaarlo: KONDORIT TIETÄVÄT KUOLEMAA §§½

219 s. Kansankirja 1945

Hirvonen toimi lähinnä Kreikan historian tutkijana, mutta kirjoitteli myös viihdettä. Tämä Etelä-Amerikan Andeille sijoittuva seikkailukertomus on ihan kelpo tarina – jonka loppu ikävä kyllä läpsähtää kuin lehmän lanta ahon laitaan.

LUKEMISTA.

 

Kirpputorilta ostin kaksi kirjaa:

Johannes Rajavaara (1884 – 1918) oli kansakoulunopettaja, joka kirjoitti neljä teosta. Sisällissodassa hän oli punaisten puolella, ja sodan jälkeen suojeluskuntalaiset teloittivat hänet. Välimäen pojan kustansi 1915 Karisto, vaikkakin wikipedian mukaan kustantaja oli  Suomen luth. evank.-yhdistys.

Kaarlo Hirvonen (1914 – 1997) oli historiantutkija, joka kirjoitti useita nuortenkirjoja ja myöhemmin keskittyi antiikin teosten kääntämiseen. Kondorit tietävät kuolemaa (1945) on Kansankirjan kustantama seikkailukertomus Andeilta.

*****

Luettua:

73. Gulik Robert van: APINA JA TIIKERI §§§

183 s, Wsoy 1979 (Kristiina Rikman) Sapo 229

Kaksi kertomusta, joissa tuomari Dee ratkaisee vaikeat tilanteet. Hauska lukea normaalista poikkeavaa, kiinamaista kerrontaa.

74. Jokinen Seppo: VIIMEINEN VÄÄNTÖ §§

343 s. Kulosaari 2025

30. komisario Koskinen, kait myös viimeinen, koska mies jää eläkkeelle. Joka tapauksessa olen parempiakin sarjan kirjoja lukenut. Mikäli tarkoitus on sitoa langat loppunippuun, solmu jää löysälle. (Muilta tekijöiltä alkoi sarja Nuori Koskinen)

75. Grisham John: VIIMEINEN VALAMIES §§½

387 s. Wsoy 2004 (Jorma-Veikko Sappinen)

1970-luvulla USA oli ankarasti korruptoitunut, rasistinen ja luokkajakoinen valtio. Pahaa miestä ei saada kunnolla tuomittua, ja lopulta psykopaatti hoitaa kiväärillään homman. Ei taida maa tänäänkään ole demokratian mallimaa.

*************

Huomenna rantamökille.

Pensasvenäläisiä ja ihmissusia

 Luin:

71. Kukkonen Jussi: RYSSÄN SELUSTASSA §§

204 s. Karisto 1942

Suomalaiset jatkavat sotimista Vienanmeren rantamailla eikä ryssistä suurta vastusta ole. Suunta lie kohti Uralia. Tämä ryssäsarja jäi kahteen osaan (Kintereillä, Selustassa) mahdollisesti sen takia, että sotamenestys alkoi näyttää ihan toisenlaiselta.

72. Havaste Paula: MAAREN, SAMAANIEN SUKUA §§§§

327 s. Gummerus 2008

Lapinmaa-sarjan neljäs ja viimeinen teos, edellisetkin olen lukenut. Maarenilla on salaisia taitoja, joita hän myös käyttää. Ihmisenä ja sutena hän kulkee läpi Saamenmaan perinnemaailman. Tietokirjahan tämä on, filosofian tohtorin taidolla kertoma.

**************

Rantamökillä ilma viilenee. Tulimme tiistaina, eilen kävimme Alajärvellä lounaalla. Huomenna on Saarijärvi-päivä ja ensi tiistaina menemme kaupunkiin viikoksi. 

KUKKOSTA JA MUUTAKIN

 Luettu:

68. Vainikainen Matti: KOHTALON MONET SORMET §§

230 s. Wsoy 1967

Taidemaalarin ainoa kaunokirjallinen teos, jossa maalareilla ja maalauksilla on oma osansa, kuten myös Pariisilla ja eräällä Micellellä.

69. Kukkonen Jussi: RYSSÄN KINTEREILLÄ §§

225 s. Karisto 1994 (Näköispainos vuoden 1941 1. painoksesta)

Suomalaiset ja saksalaiset aseveljet työntävät ryssät Vienanmerelle ja Suur-Suomi on syntymässä. Näin ennustetaan tässä sotapropagandateoksessa. Eihän sodassa lopulta ihan niin käynyt. Ryhmy ja Romppainen tulivat mieleen.

70. Metropoliitta Panteleimon: KAIKKI ALKOI VIIPURISTA §§

245 s. Myllylahti 2025

Pantsu jatkaa kotikutoista kerrontaansa. Kostomurhat eivät oikein ole loogisiä, viimeisistä murhayrityksistä puhumattakaan. Metropoliitalle tyypillistä ortodoksista pohjasävyä kaipasin. Poliisinleski Elisabet Urhosta (ensimmäisistä kirjoista) tulee ikävä.

**************

Kävimme verikokeissa, sydänfilmissä ja silmänpohjakuvauksessa. Hyvin valtio pojistaan ja tytöistään huolen pitää. Tiistaina palaamme rantamökille.  

Kukkosen Jussin jatko (Ryssän selustassa) edellä olevaan teokseen on luettavana. Jussista tekisi mieli laatia isompikin artikkeli. Vanhaan blogiin tein muutaman yhteenvedon (fantasiaryväs), joista voisi laatia herrajutun, kun vain tarmo riittäisi. Ehkä kuitenkin heittäydyn vanhuuden lepoon.