keskiviikko 11. maaliskuuta 2026
Koskenlaskijan näköis(?)morsian
torstai 5. maaliskuuta 2026
MUUTETAAN MAASTA
Varkaudessa kadut olivat liukkaat, kahvi hyvää ja lounas oivallinen. Kirpputorikierros tuotti muutaman kirjan, eli Mobergin Maastamuuttajat-sarjan. Toki tämä on kirjakerhoseitsikko, mutta lukeakseni minä tämän ostin. Vaimo hankki yhden musiikkilevyn ja yhden puseron. Matkaan olimme tyytyväiset.
Luettua:
23. Lumikero Kari: UUTISMIES §§§
412 s. Tammi 2019
Fiksusti, itseään liialti kehumatta, Lumikero kertoo elämästään, josta ei menoa ja meininkiä puutu. Hullu maailma ei miestä nujertanut, ja vaarallisen toimittajaelämän ainoa ruumiinvamma tuli Suomessa; mies liukastui lentokenttätaksia odottaessaan ja kaksi kylkiluuta murtui. Nikosiankeikka hoidettiin silti särkylääkkeillä.
24. Ivalo Santeri: KREIVIN AIKAAN §§½
342 S. Wsoy 1950 3.p
Esa sotii, saa aatelisarvon, menee toiseksi parhaan tarjokkaan kanssa naimisiin, lähtee taas turhiin sotiin, palaa raajarikkona ja eukkopa on siveänä odottanut. Karmalan tila saa kunnon isäntänsä pelloilleen, vaikka yksi kuikelo oli tällä välin kovin paikkaa havitellut.
Olin toki aikaisemmin Kreivin aikaan-kirjan lukenut:
Oranen Kaija: KREIVIN AIKAAN §§§
454 s. Teos 2017 YK
Ison vihan ajan tapahtumia kuvataan 1700-luvulta. Tarina pohjautuu samaan legendaan, josta Juhani Aho kirjoitti JUHA-teoksensa. Pitkälti pyöritään Kajaanin linnassa, kursiiviteksteissä kerrotaan Per Brahen toimista. Kaunis Kaija ehtii rymistellä monessa mukana ja lopuksi reessä Ruotsiin paettaessa jo kolmas mies saa koetella Kaijan kohdussa kasvavan lapsen potkuja. Viihdettä, mutta asiallista.
perjantai 27. helmikuuta 2026
Kureereja
Luettu:
20. Kivi Aleksis: KIHLAUS
31 s. Otava 1944 (1866)
Erkki Tantun upeasti kuvittama "komedia 1.ssä näytöksessä". Herrojen Eeva ei suhtaudu suopeasti kraatari Aapeliin ja kihlautuminen menee mönkään. Kureerit vain kortteereja laittoivat.
21. Gallego Garcia Laura: HERÄÄMINEN §§
Idhunin kronikat II
362 s. Bazar 2011
Neliosaisen kronikan toisessa osassa taistellaan ja vitkutellaan, lemmitään siveästi ja lopuksi tapetaan yksi päähenkilöistä. Heränneekö tuo henkiin seuraavassa osassa. Nyt jo voi sanoa, että koko tetralogia olisi mahtunut hyvin yhteen osaan.
22. Ivalo Santeri: PIETARI SÄRKILAHTI §§½
452 s. Wsoy 1950 5. p (1913)
Uskonpuhdistus tulee Suomeen, Pietari Särkilahti on ihan intona oppia levittämässä. Vilahtaa jossain mutkassa joku Mikael Agricolakin.
*****************
Eräs Giorgio Silfer, huomattava italialainen kulttuuripersoona, käänsi Kihlauksen esperantoksi 1980-luvulla, ja kysyi minulta, mitä "kureerit" tarkoittaa. Ei ollut nettiä, joten soitin Kotukselle ja kysyin, Ei vastaaja tiennyt, mutta lupasi soittaa otettuaan asian selville. Soittikin, kuriiria kureeri vain tarkoittaa. Nykypäivänä on helppo netistä kurkistaa:
- Merkitys: Kuriirit (lähetit/viestinviejät).
- Konteksti: Vanhahtava tai murteellinen muoto, joka esiintyy Aleksis Kiven tuotannossa (esim. Kihlaus ja siihen liittyvät laulut).
- Kortteerit: Samassa yhteydessä käytetään sanaa kortteerit (korteri/majoitus).
tiistai 24. helmikuuta 2026
AIKA JA KOTIMAINEN TIETEISKIRJALLISUUS
Aika on aina kiinnostanut minua. Ajatus, että nykyhetkeä ei ole olemassakaan, on vain entinen ja tuleva, hetkautti minua jo pikkupoikana. Aika kuluu ikään kuin nauhana kuvitellun viivan yli. Aiemmin kuvittelin, että aika kulkee kvantteina, kopioi itsensä hetki hetken jälkeen ottaen muutoksen kulloinkin huomioon. Tähän perustuu novellini Aikarako ( SPIN 2/1986) Tällä hetkellä kvanttiaikaa ei pidetä todellisena.
Ajan suuntaa kuvataan suhteellisuusteoriassa yleensä entropian (epäjärjestyksen) lisääntymisenä. Kvanttifysiikassa tilanne voi olla toinen.
Tieteiskirjallisuudessa aika liittyy yleensä aikamatkailuun. Kotimaisista teoksista viime vuosisadalla seuraavat käyttävät aikaa jollain lailla hyväkseen:
Veikko Karumo: Olenko minä nyt Kuussa? (1944), Volter Kilpi: Gulliverin matka Fantomimian mantereelle (1944), A,O. Korteneva: Säteen takainen maa (1951), Kari Nenonen: Santa Lauran pyhimys (1983), Saana Saarinen; Viimeinen papitar (1998), Marita Salomaa: Taivaanrannan tuolle puolen (1990), Sirpa Tabet: Punainen metsä (1989), Marton Taiga: Viiden minuutin ikuisuus (1945), L. Valakivi: Nuortuva maailma (1931).
Omista novelleista aikaan liittyy myös novelli Meteoriitti (WHH 204)
Aikaa ei ole olemassa ilman materiaa. Tajuamamme maailmankaikkeuden neliulotteisena. Kvanttifysiikan mukaan ulottuvuuksia on enemmän. Näin ollen myös ajan ymmärtämisemme saattaa olla vajavaista. Mutta näillä mennään, sanoi Jyri.
lauantai 21. helmikuuta 2026
MIETELMIÄ FERMIN PARADOKSISTA
Fermin paradoksissa (Enrico Fermi, 1901 – 1954) kysytään: Jos maailmankaikkeudessa on elämää ja älyä, missä kaikki ovat? Aikojen kuluessa jonkinlaisen sivistyksen olisi pitänyt levitä halki meidän galaksimme ja meilläkin vierailisi alieneja tuon tuostakin.
Selityksiä kontaktien puutteelle on annettu monia, esim. Markus Hotakainen kirjassaan Onko siellä ketään? (2014) tai Nils Mustelin teoksessa Elämää maailmankaikkeudessa (1980). Äärettömän pitkiin etäisyyksiin on turha vedota, koska myös aikaa levitä on miltei äärettömän paljon.
Todennäköisin selitys paradoksiin on, että älyllinen elämä tuhoaa itsensä saavutettuaan kyvyn tuhota itsensä. Ellei loppu saavukaan atomimyrskyssä, kohtalona voi olla taantuminen alemmalle tasolle, kuten arvellaan Erkki Ahosen tieteisromaanissa Paikka nimeltä Plaston (1968).
Tämä kehitys tuntuisi olevan Maapallolla nyt aluillaan. Populismi on tehokas taannuttamisen keino, joka hyvin saattaa myös laukaista totaalisen tuhon. Silloin elämä joutunee aloittamaan liki alusta. Lutikoista on pitkä matka Albert Einsteiniin.
2. Usein sanotaan, että Maapallo on ainoa paikka, jossa on elämää. Maailmankaikkeudessa on vähintään sata miljardia galaksia, ja niissä keskimäärin kussakin sata miljardia tähteä. Nykytietojen mukaan kaikkia tähtiä kiertää planeettoja, joista muutama osuu elämävyöhykkeelle, eli niiden pintalämpötila pitää veden nestemäisenä. Elämän esiintyminen vain yhdellä planeetalla olisi käsittämätön ihme. Joka tapauksessa, mikäli elämää tai sen jäänteitä löytyy esim. Marsista, tiedämme, että maailmankaikkeus kuhisee elämää.
Vaikeata on myös määritellä, mitä elämä on. Tunnemme vain Maapallon veteen ja hiileen perustuvan elämän. Suomalaisessa tieteiskirjallisuudessa – kuten myös ulkolaisessa – elämä eroaa Maan elämästä vain mitättömissä pikkuseikoissa. Piiperäistä eloa muistan ainoastaan omasta novellistani Maailmankaikkeudenvaarallisin aine. (mm. Planeettojen kapellimestari, 2014)
Uskonnolliset teokset jumalineen ovat asia erikseen eivätkä kuulu tähän artikkeliin. Lähinnä voin viitata kirjoittamaani novelliin Pyhyys.
3. Elämän synnyn kriittiset askelmat lienevät alussa: Jokin molekyyli alkaa käyttäytyä roistomaisesti eli käyttää muita hyväkseen. Sopivasta sotkusta säteilyn, paineen ja lämpötilan vaikutuksesta kehittyy jotain solumaista. Seuraava vaikea hyppy on monitumaisuus ja siitä homma paisunee omaa rataansa. Lisäloikkia ovat vedestä nousu (meri mukana verenä ja solunesteinä), tasalämpöisyys, vaistot ja äly. Älylle ei ole kiinteää määritelmää eikä älyllä ole juurikaan tekemistä viisauden kanssa. Roistomaisuus kulkee koko ajan kehityksen kupeella, sitä jopa kiihdyttäen.
4. Tärkeä kysymys on vielä älyllisen sivistyksen ajoitus. Maapallo on pystynyt pitämään radiometeliä vasta vähän toista sataa vuotta. Pikku loikkia avaruuteen on tehty reilusti alle sata vuotta. Maailmankaikkeudella on ikää 13,8 miljardia vuotta. Miljardien vuosien saatossa tällaisten sivilisaatioiden ajallinen kohtaaminen on erittäin epätodennäköistä. Mikään laji ei ole säilynyt maailmassa ikuisesti. Luulisin, että jos ihminen ei tuhoa itseään, jossain vaiheessa bakteerit hoitavat homman. Ja niin miljoonan vuoden päästä oman aikansa neropatit ihmettelevät avaruuden hiljaisuutta.
5. Kun alkuasukkailta kuulemma kysyttiin, kuinka voisi kommunikoida tuhannen kilometrin etäisyydelle, he innostuivat kuvaamaan valtavan suuria rumpuja. Sähkömagneettinen säteily oli heidän tietoisuutensa ulkopuolella. Voinee ajatella, että galaktiset viestit viuhahtelevat ohitsemme emmekä me tajua niitä sen paremmin kuin alkuasukkaat radioaaltoja. Emmehän ymmärrä edes maailmankaikkeuden materiasta kuin viittä prosenttia kvarkkeineen ja elektroneineen. Loput ovat pimeää ainetta ja pimeää energiaa, jotka eivät ole edes pimeitä.
6. Ja vielä eräs yleinen scifi-teema: Korkeammat älyt väistävät meidät kaukaa, koska ihminen on kelvoton. En tosin usko tähän. Me jätämme muurahaiset älyllisen keskustelupiirimme ulkopuolelle. Ehkä oikeasti fiksut vain viis veisaavat meistä.
7. Kvanttifysiikan mukaan maailmankaikkeus on todennäköisesti kymmen- tai yksitoistaulotteinen. Kolmiulotteisilla aivoillamme (aika tavallaan neljäs) emme tajua siitä mitään, vaikka matemaattisesti asiaa voi selvittää. Lisäulottuvuuksia hallitsevat tyypit vipeltäisit poimujensa kautta mielensä mukaan. Ihminen ei ole maailmankaikkeuden valtias, vaikka muutama tyyppi Maapallolla itsestään niin ajattelee.
MAASTAMUUTTO ETENEE
Luettu: 33. Moberg Vilhelm: MAASTAMUUTTAJAT 3 §§§ 268 s. SSKK 1975 (Kristiina Kivivuori) Uudisasukkaat matkaavat New Yorkista Min...
-
WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJAT viime vuosituhannelta (Luettu heinäkuun 2005 jälkeen) Tämä o...
-
WH-julkaisutoiminta on Boriksen kuoleman jälkeen jähmettynyt muutamaan kirjapäiväkirjaan vuodessa. No, edes nämä kaksi ilmestyvät. (Ja Wanha...
-
Luetut: 4. Juhani Risto: SALATUIMPAAN SAAKKA §§ 302 s. Like 2009 Suursuomihaavetta herätellään mutta taivaan tuuliin lentää everst...








