Luin:
84.
Martinheimo Asko: TUHKANAAMA JA TAIVAANTAKOJA §§§
287
s. Wsoy 1995 3.p
Topelius-palkittu
nuortenkirja on palkintonsa ansainnut. Palkeenpolkija Puupo saa
tehtävän ja hoitaa sen kunniakkaasti. Oopiumia kiskotaan,
taisteluja käydään ja onnellisessa lopussa Puupolla on Milinan
kanssa kaksi lasta. Viimeinen kappale tuo mieleen Michael Enden
kirjan Tarina vailla loppua.
85.
Utrio Kaari: OPPINUT NEITI §§§½
431
s. Amanita 2011
Orpo
Sofia ja paroni Christian kohtaavat siellä ja täällä ja kappas,
lopussa menevät naimisiin. 1830-luvulle sijoittuva kertomus kulkee
milloin Pietarissa, milloin Lapissa ja hieman Helsingissä ja
ajankuva on taatusti kohdallaan. Ensimmäiset sata sivua ovat tylsiä,
mutta kun säätyläiselämästä päästään ohi, vetelee teksti
villinä mukaansa.
86.
Isomäki Risto: PIMEÄN PILVEN RITARIT §§§§
335
s. Kirjayhtymä 1997
Mainio
tieteisromaani, jossa kuljetaan avaruudessa, tutkitaan outoja
salaisuuksia ja tavataan vieraan älyn jäänteitä niin
komeettapilvestä kuin maapalloltakin. Lempi leiskahtelee ja
masennuspäissään viskiä kitataan.
87.
Helanen Vilho: KOHTALON SILTA §§½
250
s. Gummerus 1952
Helanen
kirjoitti 8 varatuomari Kaarlo Rauta-dekkaria, jotka tuovat mieleen
Sariolan Susikosken. Myös Rauta-jutuissa logiikka ei aina pelaa.
Helanen oli Suur-Suomi-aatteen miehiä ja istui hetken vankilassakin
toisen maailmansodan jälkeen. Hän vapautui 1951 armahduksella, eikä
Kohtalon sillalla rajoja enää siirrellä.
*****************Rantamökiltä kävimme Saarijärvellä ja Alajärvellä. Alajärven antikvariaatista ostin yllä olevan Helasen kirjan. Paluumatkalla pyörähdimme Keiteleellä erinomaisella pienellä kirpputorilla, josta ostin teoksen Suomen lippu kautta aikojen. Komea kirja kotelossa, kaksi euroa maksoi. Myös kävimme ortodoksikirkolla. Olen siinä ihan menoissakin joskus mukana ollut. Siisti seutu, vaikka sisälle emme päässeet.
**************''Käyn tiistaina verikokeissa ja heti sen jälkeen kuriit Kannonkoskelle. On menossa hellejakso, harvinaista ja liiallista vanhuksille.