Wanhojen Herrojen (WHTNH) eräänlainen lukupiiri, joka viime vuonna lukaisi teoksen Alastalon salissa, on tarttunut Margaret Mitchellin teokseen Tuulen viemää.
Minun omistamani kaksikon painovuosi on 1947 ja painos kuudes.
Alastalon saliin verrattuna tämän lukeminen on leppoisaa laskettelua. Toki on hyvä täyttää tämäkin vajaus sivistyksessään. (Sivistys on sitä, minkä on tiennyt mutta unohtanut.)
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että mikäli minussa vielä henki pihisee, seuraava luku-urakka on Irmari Rantamalan (Algot Untola, alkujaan Algoth Tietäväinen) teos HARHAMA . Vävy lahjoitti sen minulle muutama vuosi sitten, joten jo on aika lukea. Ja parempi, jos saan muita kärsimään kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti