Tämänvuotisen korttelimuseokäynnin teimme lauantaina. Niin huoneet kuin esineetkin ovat tuttuja, joten tuntui kuin olisi lapsuuden kotiin palannut.
Eikä vaimollekaan puuliesi outo ollut.
Siinä vetoisia ovia ja ikkunoita katsellessa tuli mieleen muisto työelämän alkuvuosilta. Sain viran Lapinlahdelta Juurikan koululta, ja poikamiehenä olin tekemisissä muiden kunnan opettajien kanssa. Pällikkään koululla oli viransijaisena Esko, jonka ulkorakennusasunnossa muutaman yönkin vietin. Huone oli kylmä, oli siinä iso takka mutta ikkunapielistä tuuli sisään niin että verhot heiluivat. Esko oli jo hyväksytty lääketieteelliseen ja minä olin valmis opettaja, mutta kummankaan mieleen ei tullut, että rakoihin olisi voinut työntää vaikka sanomalehteä. Joten lisäsimme puita ja palelimme. Eli olimme käytännöllisesti tyhmiä.
