Eräitä elämääni vaikuttaneita teoksia epämääräisessä järjestyksessä:
Ensimmäinen lukemani kirja. Opin lukemaan neljän ikäisenä, tämän luin syksyllä vuonna 1949, viisi ja puolivuotiaana. Omia muistoja lukemisesta ei ole. Kuulemma lukutoimitus kesti viikon. Itse teosta en ikävä kyllä omista, kuva on otettu netistä.
Tämä lienee ulkomaisista kirjoista se, joka on eniten minuun lovea tehnyt. Luen tämän muutaman (10?) vuoden välein ja paraneehan se kerta kerran jälkeen.
Olen lukenut tämän kolme kertaa, viimeksi 2022.. Teos on hyvin henkilökohtainen, kertoo miehestä, johon jotenkin samaistun. Oikeasti kirjailija, Saarijärven Tapper-suvun mies, teki itsemurhan alle viisikymppisenä. (Ei minulla itselläni ole ollut koskaan itsetuhoisia ajatuksia,)
Hyryn Aitta on rauhallisen elämän huipentuma, jopa pehmeämpi kuin Finlandia-palkittu Uuni. Kuulin aikanaan autoradiosta Puutossalmen lossilla katkelman kirjasta, ja olin myyty.
On myönnettävä, että Waltarin tuotannosta Sinuhe on vaikuttavin. Tämä kaksiosainen laitos on isäni kirjahyllystä, ja jo hyvin pienenä luin siitä ainakin tuhmiksi arvelevani kohdat. Mielihenkilöni tietenkin Kaptah, luuseri Sinuhen vierellä elämässä pärjäävän henkilön perikuva,
Seitsemän veljestä on taatusti elämääni eniten vaikuttanut teos. Toivon, että Aaposta olisi edes hieman tarttunut minuun. Lauri on toinen henkinen veljeni.
Muodossa tai toisessa suomalaiset kansansadut ovat minua riemastuttaneet. Tämä kokoelma antaa mainion yleiskatsauksen aiheeseen. Helkkari, kun en ole ainoatakaan hiittä tai saunatonttua eläissäni nähnyt.
Pienestä asti tähtitiede on minua kiinnostanut. Muistan katselleeni isän kanssa ensimmäisen Sputnikin kulkua taivaankannen yli. Tämä teos, Heiskasen tähtitiede oli enoni, hänen kuoltuaan otin sen itselleni. Olen lukenut paljon tähtitieteellisiä teoksia, ollut Kuopion Saturnuksen puheenjohtaja ja muutaman talven Huuhanmäen tähtitornilla tähtinäyttäjä. Edelleen yritän pysyä kehityksessä mukana.
Isäni oli esperantosta kiinnostunut, Itse opiskelin kielen osittain radio-ohjelman avulla mutta etupäässä itsekseni. Siitä alkoi ura, joka johti lopulta Suomen Esperantoliiton puheenjohtajaksi. Kieli on antanut minulle erittäin paljon elämään sisältöä, ja on taatusti opettanut muutakin kuin outoa kieltä.
Tieteiskirjallisuushimo iski minuun Äänekosken torilla joskus 1950-luvulla. Isoäidin luona kävimme silloin tällöin, ja paikallisesta paperikaupasta isä osti minulle Atoroxin. Harrastaminen on ollut miellyttävää, voitinpa Atorox-palkinnonkin joka lienee elämäni suurin saavutus. Yli 40 vuotta olen kuulunut joukkoon nimeltä Wanhain Herrain Tieteiskirjallisuuden Nautiskeluhuone (Lyh. Wanhat Herrat eli WH). Ja elämä olisi paljon köyhempää ilman huoneveijareita. Olen keskittynyt etupäässä suomalaiseen tieteisfantasiaan, mutta onhan Sormusteos mainittava, jos puhutaan elontaipaleeseen vaikuttaneista kirjoista. Erittäin hupaisaa on ollut lukea sarja kahteen kertaan esperantoksi.