Luin:
84. Martinheimo Asko: TUHKANAAMA JA TAIVAANTAKOJA §§§
287 s. Wsoy 1995 3.p
Topelius-palkittu nuortenkirja on palkintonsa ansainnut. Palkeenpolkija Puupo saa tehtävän ja hoitaa sen kunniakkaasti. Oopiumia kiskotaan, taisteluja käydään ja onnellisessa lopussa Puupolla on Milinan kanssa kaksi lasta. Viimeinen kappale tuo mieleen Michael Enden kirjan Tarina vailla loppua.
85. Utrio Kaari: OPPINUT NEITI §§§½
431 s. Amanita 2011
Orpo Sofia ja paroni Christian kohtaavat siellä ja täällä ja kappas, lopussa menevät naimisiin. 1830-luvulle sijoittuva kertomus kulkee milloin Pietarissa, milloin Lapissa ja hieman Helsingissä ja ajankuva on taatusti kohdallaan. Ensimmäiset sata sivua ovat tylsiä, mutta kun säätyläiselämästä päästään ohi, vetelee teksti villinä mukaansa.
86. Isomäki Risto: PIMEÄN PILVEN RITARIT §§§§
335 s. Kirjayhtymä 1997
Mainio tieteisromaani, jossa kuljetaan avaruudessa, tutkitaan outoja salaisuuksia ja tavataan vieraan älyn jäänteitä niin komeettapilvestä kuin maapalloltakin. Lempi leiskahtelee ja masennuspäissään viskiä kitataan.
87. Helanen Vilho: KOHTALON SILTA §§½
250 s. Gummerus 1952
Helanen kirjoitti 8 varatuomari Kaarlo Rauta-dekkaria, jotka tuovat mieleen Sariolan Susikosken. Myös Rauta-jutuissa logiikka ei aina pelaa. Helanen oli Suur-Suomi-aatteen miehiä ja istui hetken vankilassakin toisen maailmansodan jälkeen. Hän vapautui 1951 armahduksella, eikä Kohtalon sillalla rajoja enää siirrellä.
*****************
Rantamökiltä kävimme Saarijärvellä ja Alajärvellä. Alajärven antikvariaatista ostin yllä olevan Helasen kirjan. Paluumatkalla pyörähdimme Keiteleellä erinomaisella pienellä kirpputorilla, josta ostin teoksen Suomen lippu kautta aikojen. Komea kirja kotelossa, kaksi euroa maksoi. Myös kävimme ortodoksikirkolla. Olen siinä ihan menoissakin joskus mukana ollut. Siisti seutu, vaikka sisälle emme päässeet.
**************''
Käyn tiistaina verikokeissa ja heti sen jälkeen kuriit Kannonkoskelle. On menossa hellejakso, harvinaista ja liiallista vanhuksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti