LUETTU

 LUETTU:

19. Shelley Mary: FRANKENSTEIN §§

252 s. Gummerus 1995 (1818) (Paavo Lehtonen)

Frankenstein on nimettömän hirviöressun tekijä. Logiikka tietenkin on päin seiniä mutta onpa monin tavoin uraauurtava teos.

20. Mitchell Margaret: TUULEN VIEMÄÄ I. §§§

422 s. Otava 1947 6.p (1936) (Maijaliisa Auterinen)

Kun alkupuolen hienostohömpästä on päästy sisällissotaan, teos on vallan vetävä kuvaus. Jenkit tulevat ryminällä ja jyräävät alleen etelävaltiolaiset konfederationistit. O´Haran suku kokee kovia ja tytär Scarlett lienee päähenkilö. Neekerit ovat neekereitä ja orjia ja kunnon ihmisiä, mutta jenkkejä pelätään silmittömästi. Toisessa osassa kait kerrotaan, miten elämä jenkkisäännöillä ja ilman neekeriorjia rullaa.

21. Hurtta Boris: HAAMULINNAN HERRA WH

325 s. Helmivyö 2023

Boriksen Portti-lehteen kirjoittamien kirjapakinoiden kokoelma. Toinen lukukerta, nyt saatoin edellistä lukukertaa kertaa paremmin ihmetellä Tarmo-herran suurta tietoutta fantasian alalla.

************

Siinä kaikki nyt.

LARINKYÖSTEJÄ SAKOLLA

Tämän kuun Varkaus-käyntimme oli melko mitätön. Kahvinjuonnin ja ruokailun (Nautinto, Kaks´ Ruusua)  lisäksi kiersimme kaikki mahdolliset kirpputorit ja ilmaisjakelupisteet. Tuloksena kaksi Larin-Kyöstiä ja kolme muuta kirjaa, jälkimmäiset lähinnä sisarelle vietäviksi (Utriota ja Lehtolaista).

Lisäksi sain elämäni toisen pysäköintisakon, 40 €. Suurella tyhjällä pysäköintialueella onnistuin lopulta tyrkkimään auton kuulemma kuorma-autopaikalle. Löysin toki merkin, kun tarkemmin sakkolappu kourassa etsiskelin.

Vettä satoi ja lumet ovat kohta sulaneet pois. Ja helmikuuta on vielä huominen päivä.

SUOMALAISTA KANSANSADUSTOA

Kävimme Siilinjärvellä. ostimme Elävästä kaupasta eurolla kirjan:

 Teos kuuluu sarjaan, jossa on neljä satukokoelmaa. Niistä vain tämä sisältää kansansatuja, joten kirja on hyvä lisä suomalaisten kansansatujeni kokoelmaan. Upean kuvituksen on tehnyt Kristina Segercrantz.  Kirjoittajaksi on merkitty Tiina Kaila ja aineisto on julkaistu "Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran luvalla".

Muutama muu kansansatukokoelma fantasiahyllystäni:

Topeliuksen LUKEMISIA-sarjassa (8 osaa, ylemmässä kuvassa osat V - VIII) on toki paljon muutakin kuin (suomalaiseen) kansanrunouteen perustuvaa luettavaa.

LUETTUA

 Numerointi sekaisin edellisissä postauksissa. Tässä eräänlainen paikkausyritys, toistoa mukana:

14. Rae Kalle: KILPAJUOKSU KULTAJOELLE §§

193 s. Kirjokansi 1946

Kolme porukkaa saa vihiä kultajoesta Kuollassa ja matkaa tehdään toisia kiusaten. Mukana hömelö professori, kiero lappalainen, suurrikollinen, amerikkalainen sinappikuningas ja epämääräinen liuta apureita. Kirja pääsee fantasiahyllyyn jatko-osansa Taistelu Kultajoesta takia.

15. Ohlsson Kristiina: PARATIISIUHRIT §

438 s. Wsoy 2014 (Pekka Marjamäki)

Takakannen mukaan lukemista ei voi lopettaa kesken. No, kompuroituani puoleen väliin, luin lopun suuresti harppoen, piti sentään loppuratkaisu saada selville. Ei ollut minun kirjani.

16. Rae Kalle (Kaarlo Erho): TAISTELU KULTAJOESTA §§§

225 s. Kirjokansi 1956 

Kadonnut kansa-kertomus. Suomensukuisia permalaisia on jäänyt aikoja sitten Kuollan niemimaalla eristyksiin laaksoon. Kultaa etsivät henkilöt joutuvat vahingossa heimon pariin. Eräästä nuorukaisesta tulee jopa heimon ruhtinas, jota arvoa hän ei ota vastaan vaan livahtaa paikalta. Reipas seikkailu, jatkoa teokselle Kilpajuoksu Kultajoelle. 

17. Christie Agatha; KUOLLEEN MIEHEN HUVIMAJA §§§

202 s. Wsoy 1992 5,p (Anna- Liisa Laine)

Agathoita viitsii lukea uudelleen. Loppuratkaisu oli tässäkin erilainen kuin muistin, vaikka tapahtumat olivat kirkkaana mielessä. Kieron juonen oli päähenkilö laatinut ja Poirotilla riitti miettimistä.

18. Nuorten kirjoittajien kokoelma: PAINAJAISIA

310 s. Wsoy 1996

Jännityskertomuskilpailusta valittuja novelleja, mukana fantasiaa ja kauhua. Eivät nämä minua innostaneet.

TUULI VEI, HARHAMA KIHISEE

Wanhojen Herrojen (WHTNH) eräänlainen lukupiiri, joka viime vuonna lukaisi teoksen Alastalon salissa, on tarttunut Margaret Mitchellin teokseen Tuulen viemää. 

Minun omistamani kaksikon painovuosi on 1947 ja painos kuudes. 

Alastalon saliin verrattuna tämän lukeminen on leppoisaa laskettelua. Toki on hyvä täyttää tämäkin vajaus sivistyksessään. (Sivistys on sitä, minkä on tiennyt mutta unohtanut.) 

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että mikäli minussa vielä henki pihisee, seuraava luku-urakka on  Irmari Rantamalan (Algot Untola, alkujaan Algoth Tietäväinen) teos HARHAMA . Vävy lahjoitti sen minulle muutama vuosi sitten, joten jo on aika lukea. Ja parempi, jos saan muita kärsimään kanssani.