Novellit

Planeettojen kapellimestari - Vuodatus.net -

Tuosta pääse novelleihini. Sivun auettua oikealla oleva "Blogi-arkisto" näyttää enemmän kuin mitä suoraan nähtäville aukeaa.

LUKUKATSAUS

 Luettu:

10. Irving John: NELJÄS KÄSI §§

334 s. SSKK 2002 ((Kristiina Rikman)

Inhosin teosta. Irvingin alkuajan teokset ovat ehdottomia lempikirjojani mutta tässä ei ole karhuja eikä painia vaan amerikkalaista jalkapalloa, epämääräisiä naisia ja toimittaja, jonka vasemman käden leijona on syönyt.

11. LeGuin Ursula K:. SANAN MAHTI §§

320 s. Wsoy 2007

Tylsä juttu, tunnelma kuin Kannonkosken talvimarkkinoilla. Satutaikuus puuttuu, juoni ei kanna eikä edes opetuksen sanoja löydy.

12. Sjöwall & Wahlöö: KOMISARIO BECK TÄHTÄIMESSÄ §§§§

238 s. Karisto 2005 (1971) 4.p (Marja-Riitta Ritanoro ja Kari Jalonen)

Erittäin taiten kirjoitettu poliisiromaani joka valitettavasti on raaka. Beck-sarjan seitsemäs osa, jossa Beck on lopussa tajuton. Varmaankin toipuu, koska sarja jatkuu.  (Olen toki lukenut tämän aikaisemminkin.)

******************

Talvi jatkuu harmaana, lämpötila nollan vaiheilla. Talvi-ilmaksi minulle sopiva.  

VAKOOJIA MARKKINOILLA

 

Luettu:

7. Le Guin Ursula K.: NÄKEMISEN LAHJA §§½

252 s. Wsoy 2005 (Kristiina Rikman)

Läntisen rannan aikakirjat-sarjan avausosa kertoo ihmisenoloisista henkilöistä, joilla osalla on outoja voimia. Kerronta on sujuvaa, mutta Maameren tarinoiden taika tekstistä puuttuu. Katseen voima olisi ehkä osuvampi nimi teokselle.

8. Anttala Esa: YLI RAUTAESIRIPUN §§

267 s. Karisto 1977 3.p

Suomalaiset kaukopartiomiehet sodan jälkeen siirtyivät Amerikan leipiin. Norjan puolelta pyörähdellään Neuvostoliitossa kuvaamassa ja muuten vain vakoilemassa. Yksi matka taitetaan kaasupallolla. Kankea teksti on entisiä rintamamiehiä viehättänyt, koska paljon Anttalaa luettiin. Ihmettelen, miten rajaseutu oli Venäjän puolella täynnä varoituslankoja, vaikka porot tuolla tuntuivat änkevän sarvensa joka paikkaan. Nykyvakoiluhomma hoidettaneen lähetystöillä, drooneilla ja muilla vempaimilla.

 

 

9. Sariola Mauri: HURJAN POJAN KOTI §§§

312 s. Gummerus 1964

Parempaa Sariolaa, ihan metka oikeusdraama jossa varatuomari Viita sotkee roistojen aikeet ja saa viattoman tytön vapaaksi murhasyytteestä.

*****************

Tänä vuonna en ole lukenut yli kolmen pykälän teosta. Tai sitten kriteerit tiukkenevat. (Tai vanhenen, mikä ainakin on totta.)

Kävimme Kuopion talvimarkkinoilla, mutta ei niitä voi enää markkinoiksi sanoa. Ei helppoheikkejä, ei haitarimusiikkia eikä strippitelttaa. Muutama ihminen pyöri paikalla muutaman kojun luona pullaa tai makkaraa ostamassa. Läksimme pois.

TAIDETTA KOTEIHIN

Varkaudessa kävimme normaalilla kierroksella. Kahvit Nautinnossa ja  lounas Kaks´ Ruusussa. Lisäksi kirpputorikierrokset. Kaikenlaista tarpeellista lähti mukaan.

Viiden euron taulu komeine kehyksineen sopii rappujen päähän kuin nappi kalsareihin. 

 

Ostin kahdella eurolla Larin-Kyöstin kokoomateoksen  Unta ja elämää. Toki se minulla on kovakantisena, mutta tässä niteessä on leppoisa kansikuva. Ja teoshan pitää sisällään kaikki hänen fantasianovellinsa paljon muun lisäksi. 

Teipit ovat haavateippiä, mikä on paljon terveellisempää kuin muoviteippi.

Lisäksi vaimo osti mekon ja somia astioita ja minä lippalakin, joten olimme hankintamatkaan ylen tyytyväisiä.

ELÄMÄNI KIRJAT

Eräitä elämääni vaikuttaneita teoksia epämääräisessä järjestyksessä: 

Ensimmäinen lukemani kirja. Opin lukemaan neljän ikäisenä,   tämän luin syksyllä vuonna 1949, viisi ja puolivuotiaana. Omia muistoja lukemisesta ei ole. Kuulemma lukutoimitus kesti viikon. Itse teosta en ikävä kyllä omista, kuva on otettu netistä.

Tämä lienee ulkomaisista kirjoista se, joka on eniten minuun lovea tehnyt. Luen tämän muutaman (10?) vuoden välein ja paraneehan se kerta kerran jälkeen.

Olen lukenut tämän kolme kertaa, viimeksi 2022.. Teos on hyvin henkilökohtainen, kertoo miehestä, johon jotenkin samaistun. Oikeasti kirjailija, Saarijärven Tapper-suvun mies, teki itsemurhan alle viisikymppisenä. (Ei minulla itselläni ole ollut koskaan itsetuhoisia ajatuksia,)

Hyryn Aitta on rauhallisen elämän huipentuma, jopa pehmeämpi kuin Finlandia-palkittu Uuni. Kuulin aikanaan autoradiosta Puutossalmen lossilla katkelman kirjasta, ja olin myyty. 

On myönnettävä, että Waltarin tuotannosta Sinuhe on vaikuttavin. Tämä kaksiosainen laitos on isäni kirjahyllystä, ja jo hyvin pienenä luin siitä ainakin tuhmiksi arvelevani kohdat. Mielihenkilöni tietenkin Kaptah, luuseri Sinuhen vierellä elämässä pärjäävän henkilön perikuva,

Seitsemän veljestä on taatusti elämääni eniten vaikuttanut teos. Toivon, että Aaposta olisi edes hieman tarttunut minuun. Lauri on toinen henkinen veljeni.

Muodossa tai toisessa suomalaiset kansansadut ovat minua riemastuttaneet. Tämä kokoelma antaa mainion yleiskatsauksen aiheeseen. Helkkari, kun en ole ainoatakaan hiittä tai saunatonttua eläissäni nähnyt.

Pienestä asti tähtitiede on minua kiinnostanut. Muistan katselleeni isän kanssa ensimmäisen Sputnikin kulkua taivaankannen yli. Tämä teos, Heiskasen tähtitiede oli enoni, hänen kuoltuaan otin sen itselleni. Olen lukenut paljon tähtitieteellisiä teoksia, ollut Kuopion Saturnuksen puheenjohtaja ja muutaman talven Huuhanmäen tähtitornilla tähtinäyttäjä. Edelleen yritän pysyä kehityksessä mukana.

Isäni oli esperantosta kiinnostunut, Itse opiskelin kielen osittain radio-ohjelman avulla  mutta etupäässä itsekseni. Siitä alkoi ura, joka johti lopulta Suomen Esperantoliiton puheenjohtajaksi. Kieli on antanut minulle erittäin paljon elämään sisältöä, ja on taatusti opettanut muutakin kuin outoa kieltä. 

Tieteiskirjallisuushimo iski minuun Äänekosken torilla joskus 1950-luvulla. Isoäidin luona kävimme silloin tällöin, ja paikallisesta paperikaupasta isä osti minulle Atoroxin. Harrastaminen on ollut miellyttävää, voitinpa Atorox-palkinnonkin joka lienee elämäni suurin saavutus. Yli 40 vuotta olen kuulunut joukkoon nimeltä Wanhain Herrain Tieteiskirjallisuuden Nautiskeluhuone  (Lyh. Wanhat Herrat eli WH). Ja elämä olisi paljon köyhempää ilman huoneveijareita. 

Olen keskittynyt etupäässä suomalaiseen tieteisfantasiaan, mutta onhan Sormusteos mainittava, jos puhutaan elontaipaleeseen vaikuttaneista kirjoista. Erittäin hupaisaa on ollut lukea sarja kahteen kertaan esperantoksi.