Luettua, oikein ajan kanssa:
AIKA ON TIETENKIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, SAMOIN KUIN SE, ETTÄ JOTAIN YLIPÄÄTÄÄN ON OLEMASSA.
34. Muller Richard A.: NYT §§§§
315 s. Terra Cognita 2017 (Kimmo Pietikäinen) AK
Alaotsikko ”Ajan fysiikka”. Aikaa käsitellään laajalti, kvanttifysiikan, suhteellisuusteorian ja jopa filosofian kannalta. Ajan suunta, vastasuuntaan kulkevat mahdolliset positronit, takyonit ja muut veijarit kuvataan paitsi asiallisesti myös kiintoisasti. Jopa aineettomaan maailmaan viitataan eikä sen olemassaoloa kielletä. Kummakseni huomasin löytäväni kirjasta monia yhtymäkohtia joihinkin vanhoihin novelleihini. Toinen lukukerta.
Kaivoin vanhoista tiedostoista pari muuta lukemaani aikaan liittyvää teosta. Alla olevat ovat helppolukuisempia.
Rovelli Carlo: AJAN LUONNE
240 s. Ursa 2018 (Hannu Karttunen) YK
Olen aina ollut erittäin kiinnostunut ajasta.Tämä Ursan julkaisema selvitys ajasta on tekijän oma arvio - tuntuu, ettei ihminen pohjimmiltaan kykene tajuamaan ajan luonnetta. Joka tapauksessa selvää on, että aika kuluu eri nopeudella eri olosuhteissa eikä yhteistä nykyaikaa maailmassa ole olemassa. Aikaa ei ole ilman ainetta ja tapahtumia. Eihän ainettakaan ole olemassa - kaikkeus on kvanttifluktuaatiota, sattumaa ja likiarvoa eli energiaa. Ainoa luonnonlaki joka yleensä tarvitsee aikaa on termodynamiikan toinen pääsääntö eli entropian (epäjärjestys) lisääntyminen.
(Huom: Mullerin kirja kyseenalaistaa ajan ja entropian suhteen)
Hawking Stephen W.: AJAN LYHYT HISTORIA §§§ §§
190 s. Wsoy 1988 (Risto Varteva) AK
Toinen lukukerta. Rovelin Ajan luonne ei esittänyt mitään uutta tähän teokseen verrattuna (Kirjoitusväliä 30 vuotta). Ajan lisäksi Hawking käsittelee tyhjentävästi myös aineen olemuksen (Hawking kuoli 14.04.2018). Loistava teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti